Niin me sitten ollaan etsimässä meille uutta karvakaveria. Pieni Miisa-neiti ei sitten ollutkaan se meidän vauva. Yhteydenpidon (tai lähinnä sen puutteen) jälkeen ja muutamien pienten mutta sitäkin tärkeämpien faktojen jälkeen päädytiin ratkaisuun, jossa ilmoitettiin pentukotiin, ettei me ikävä kyllä otetakaan tyttöä meidän eloa ilostuttamaan. Tosi kurjalta tuntuu tämä ratkaisu, mutta ei oikein muutakaan osattu tässä tilanteessa tehdä. Pentukoti ei vaikuttanut ollenkaan luotettavalta, joten parempi näin. Mietitytti asia nyt loppumetreillä aivan liikaa. Nyt sitten on jatkettu etsimistä, ja toivottavasti jo pian löydetään se oma pieni nuppunen.
On ollut hirmuisen huono onni nyt tämän pennun löytämisen kanssa. Vaikka omasta mielestäni olen vain asiallisiin ilmoituksiin ottanut yhteyttä (ja niistäkin vain niihin oikeasti hyvän oloisiin), niin silti on asiat menneet ei-niin-hyvin. Mutta odottamalla ja etsimällä me vielä löydetään se meille tarkoitettu vauva, ihan varmasti!
Muuten elo on sujunut aika samalla tahdilla. Vilma voi hyvin. Odotellaan kovasti uuteen kotiin muuttamista, joka onkin jo kulman takana. Lisää tilaa neidille temmeltää. Ollaan valjasteltu minkä sää on sallinut. Lähinnä kyllä pikaisia pihapiipahduksia, pidemmät ulkoilut antavat edelleen odottaa itseään. Kai nämä pakkaset jossain vaiheessa loppuvat. Silittelyä ja sylistelyä jatketaan minkä ehditään. Ei valittamista :)
3 kommenttia:
Tsemppiä, oikea kissanpentu löytyy kyllä jossakin vaiheessa! :)
No voi harmi. Mutta tosiaan fiksumpaa odottaa sitä oikeaa pentua kuin ottaa epämääräisistä oloista! Ettei tule vain vahingossa tukeneeksi epäeettistä toimintaa, vai mitä :) Kyllä teille vielä Se oikea muru löytyy.
Odottavan aika meinaa välillä olla turhan pitkä, mutta hyvää varmasti kannattaakin odottaa. Ja nimenomaan sitä hyvää nyt haetaan, ja melkein-vahingosta on varmasti viisastuttu. Kiitos tsempeistä! :)
Lähetä kommentti