Meidän rakas vauva täytti viime viikolla kokonaisen vuoden. Iki-ihana piipertäjä on kasvanut pikkiriikkisestä kullanmurusta vähän isommaksi kullanmuruksi, ja sulattaa sydämet joka päivä uudelleen. Kovin ollaan kiitollisia ja onnellisia, että Vilma meidän elämään ollaan saatu. Mamman oma kulta <3
Vanhoja kuvia selatessa meinasi kyynel nousta silmään. Niin paljon kaikkea ihanaa ollaan saatu tämän vajaan vuoden kestäneen yhteiselon aikana kokea, ja toivotaan vuosia vielä roppakaupalla lisää!
Vuosipäivän kunniaksi ulkoiltiin ihan Vilman mielen mukaan, ja niin pitkään kuin neiti itse jaksoi. Käytiin kiertämässä meren rannassa, ihmettelemässä vettä ja eläimiä. Sorsat ja lokitkin jättivät neidon tällä kertaa rauhaan, ja Vilma sai tuijotella rauhassa rannalta lintujen menoa.
Kaiken kaikkiaan ulkoilu oli onnistunut, ja jokaiselle osapuolelle iloa tuova. Tunnin jälkeen neiti alkoi jo hengästyä kaikesta hyppelystä ja ihmettelystä, minkä jälkeen otettiin suunta kotiin herkkuaterialle. Iltaruualla oli tarjolla broilerin filesuikaleita, ja menekki oli taattu.
Yksivuotispäivän lähenemisen kunniaksi edellispäivän eläinlääkärikäynti tosin oli kaikkea muuta entä onnistunut. Vilma, joka yleensä on kuin enkeli, oli käynnin syy mikä tahansa, päättikin näyttää itsestään ihan toisen puolen. Eläinlääkärin kissakokemattomuus näkyi kilometrin päähän, ja senhän Vilma vaistosi. Niinpä loppuvaiheessa jo pelkkä eläinlääkärin ääni sai tytön suhisemaan. Myös kynsiä ja hampaita meinattiin käyttää, jos ell meinasi tulla liian lähelle. Mamman sylistä neiti sitten huusi, eikä halunnut siitä hievahtaa suuntaan eikä toiseen. Mutta myös henkilökunta on ollut tähän kyseiseen lääkäriin enemmän kuin pettynyt. Kissatuntemus tuntuu olevan ihan käsittämättömän huonoa, eikä paikalta lähdetä kuin isompien kysymysmerkkien kanssa kuin sinne mentäessä.
Osaisiko joku ihana neuvoa meille, mistä me löydettäisiin hyvä kissalääkäri? Felinassa tosiaan ennen käytiin, ja siellä asiansa osaaviin lääkäreihin törmättiin. Nyt kun asuinpaikka on vaihtunut Kampista Vuosaareen, niin matka tuntuu liian pitkältä, ainakin silloin kun on kyse ihan perusasioista.
Klamydiatestiin menevä vanupuikko oli hukkunut postissa, uudet ovat lähteneet matkaan. Vilman silmät vuotavat edelleen jonkin verran, mutta suurempana huolena on tuohon korvien alle ilmestyneet "ruvet". Näistä(kään) ei eläinlääkäri osannut sanoa oikein mitään, mutta mukaan saatiin voidetta. Jos tilanne ei ala helpottamaan pikkuhiljaa tuolla rasvalla, niin soitetaan suosiolla Felinaan ja käydään asiantuntijalta asiasta kyselemässä. Toinen puoli naamasta näyttää jo hyvältä, mutta toisesta en menisi ihan takuuseen. Rupi on nyt kuitenkin irronnut, ja pidetään sormet ja hännät ristissä, ettei uusia ilmaannu!
4 kommenttia:
Vilmalle synttärionnittelut! :)
Onnea Wilmalle! Mun kokemuksen mukaan hyvän eläinlääkärin perässä kannattaa vaikka hieman matkustaa...
Myöhästyneet onnittelut. Kissan ihottuma voi johtua monesta asiasta, mutta yksi varmaankin yleisemmistä on ruoka-aineallergia. Esim. Lotan ruoansulatus tuntuu olevan rautaa, eli neidolla on harvoin maha löysällä, mutta muutamaa tuoretta lihaa epäilen allergian aiheuttajaksi. Oireilu Lotan tapauksessa on korvien kutiaminen ja niiden rapsuttelu niin kauan, että iho menee rikki.
Kannattaa pitää silmällä mitä kissa syö ja miettiä vaikuttaako jokin tietty ruoka-aine ihottuman laajuuteen.
Vilma kiittää!
Elina - matkustaminen toki tarpeen vaatiessa sujuu suuntaan jos toiseen. Meillä vain Siiri ei tykkää reissaamisesta ihmisvilinässä yhtään (vilinältä ei Kamppiin julkisilla matkustaessa voi välttyä), niin mielummin etsitään jotain lähempää vaihtoehtoa.
L-L - Meillä jätettiin Vilmalta kala ruokavaliosta pois, ja samalla taakse on jäivät myös ihottumat. Pikkuisina testiannoksina ollaan välillä kalaa lähiaikoina annettu, mutta allergiset oireet ei takaisin ole tulleet. Hitaasti testataan, jos sitä vielä pystyisi syömään. Kun epäilen, että ei se oikeasti tuosta kalasta johtunut. Samoihin aikoihin kun saatiin ei-tuttua ruokaa testiin kaverilta, jota muutamat kerrat syötettiin. Niihin nyt ei ainakaan enää kosketa! Yksi epäilyksen aiheuttaja myös nuo RC:n raksut, jotka ilmeisesti melko monelle kissalle allergisia oireita aiheuttaa. Niitäkin on ollut hillitysti ruokavaliossa mukana edelleen. Mutta raksujahan meillä tytöt ei syö muuten kuin herkkuina, aktivointipallosta ja muualta.
Lähetä kommentti