Meitä on viisi!

Kaksi kokonaista viikkoa Sanni-aikaa takana. Pieni on rikastuttanut elämää kovin, ja vauhtiakin meillä riittää ihan erissä määrin, entä muutama viikko taaksepäin.Tähän asti meillä on menty kaden ihmisen ja kahden kissaneidin voimalla. Pieni kissaesittely lienee tässä vaiheessa paikallaan.

Meidän rakkaat karvakaverit, Vilma ja Siiri.

Vilma on vuoden ja kahden kuukauden ikäinen maatiaistyttö. Ensimmäisen vuoden ajan maailman sosiaalisin ja herttaisin neiti. Pieni allergiaepisodi laittoi pakan vähäksi aikaa sekaisin. Mammalle ja iskälle jaksaa aina olla ystävällinen kaveri, jota ei mikään tunnu häiritsevän. Kaikkea Vilma ei kuitenkaan enää jaksa rakastaa samalla tavalla kuin ennen. Oman osansa soppaan on voinut tuoda myös Sanni-neidin tulo, joka väkisinkin stressaa pientä kissaa, vaikka Vilma ei sitä paljoa näytäkään. Uskaltavat olla Sannin kanssa jo melko lähekkäin, ja ihmissilmin ollaan kuviteltu todistavamme jo pienenpientä leikinpoikasta näiden kahden välillä. Mutta kyllä Vilma edelleenkin rakastaa - valjastelua, matkustamista, rapsutuksia ja paljon muuta!

Siiri puolestaan on meille Rekku Rescuen kautta kotiutunut kotikissatyttö, ikää yhdeksän kuukautta. Aluksi Siiri on ollut kovin arka uusia ihmisiä kohtaan, mutta edistystä on huomattavissa. Vieraita ei enää tarvi juosta karkuun, vaan ollaan kuin ei olisikaan. Kotiväen kanssa arkuudesta ei ole taikaakaan. (Paitsi silloin jos ihmisellä on kopisevat tai narisevat kengät jalassa.) Sannin suhteen Siiri on ollut hitaammin lämpeävä. Parin viikon aikana ollaan menty sängynaluselosta (jota kesti puolitoista päivää, joskin ruokailut ja laatikolla käynnit hoidettiin mallikkaasti) suureen kiinnostukseen. Muutaman viime päivän aikana sähinää on kuulunut enää pikkuriikkisinä annoksina, ja Sannin touhuja seurataan mielenkiinnolla, mutta turvallisen välimatkan päästä. Kun Sanni nukkuu, Siiri hiipii vierelle haistelemaan. Siirikin rakastaa, mutta täysin eri asioita kuin Vilma. Harjaaminen on ihan ykköspuuhaa, kurinaa ja kiehnäämisen määrää on vaikea kuvailla. Mamman ja iskän sylissä rapsuteltavana on ihana olla. Läheisyydenkaipuuta neidolla riittää. Pienten hurisijoiden elosta voi halutessaan käydä lukemassa tyttöjen omasta blogista.

Sannin rakkauden kohteiksi on tähän mennessä listattavissa ainakin seuraavat asiat.

• Aktivointipullo. Kuvasta hurja meno ei aivan välity, mutta tämän kanssa juostaan ympäriinsä vauhdikkaasti!
• Iskä ja mamma. Sanni seuraisi meitä kuin hai laivaa, jos se vain olisi mahdollista. Toistaiseksi harjoittelu tuntuu tuottaneen tulosta, eikä yksinelo kaada maailmaa.
• Purkka. Jokainen kuivunutkin purkka täytyy kaivaa ylös maasta, jos siihen mahdollisuus suodaan. Onneksi "kiitos"-sanalla purkasta pystyy myös melko sievästi luopumaan.
• Viinimarjat. Talon pihalla kasvaa pari pensasta, ja ovat samaa sarjaa purkan kanssa.
• Kissat. Kun rakkaus vielä muuttuisi molemminpuoliseksi!
• Mopot, pyörät ja juoksijat. Kaikkien perään voisi lähteä, jos vain pääsisi.

Kysymysmerkkien listalla on vielä uiminen. Mahdollisuuksia veteen pääsemiseen on (pesujen lisäksi) ollut vain yksi pieni lätäkkö pentutreffeillä, jossa neiti muiden perässä kävi (vahingossa?) kahlaamassa.

Lopputuloksena ihanalle tuoksuva tyttö ;)

Kaiken kaikkiaan neiti ei vaikuta aralta eikä pidättyväiseltä. Uudet asiat välillä luonnollisesti ihmetyttävät, ja haukkumista täytyy näissä tilanteissa harjoitella. Mutta Sannissa riittää virtaa, ja me muut koitetaan parhaamme mukaan pysyä vauhdissa mukana.