Klaukkalan mätsärit 3.7.13

Kun pennut ovat viime, päätettiin lähteä Luka-velipojan ja Sallan kanssa korkkaamaan pentujen mätsäriura. Klaukkalaan kun päästiin, piha pullisteli autoja, ihmisiä ja koiria. Ilmoittautumiset olivat olleet auki vasta hetken, mutta jono oli venynyt jo pitkäksi. Jonottaessa Paavo katseli rauhassa ympärillä olevaa hälinää ja oli kuin kotonaan. Ilmoittautuessa pyydettiin saada pennut eri aikaan parikehään, ja väliin jätettiinkin paikka muutamalle pennulle.

Pentuja (4-12 kk) oli paikalla yli 60 ja meidän vuoronumerot menivät vähän yli puolenvälin, joten odottelemista tuli hurjasti. Paavo katseli ympäristöä, tutki ja ihmetteli, mutta nelikuiselle pennulle odotusaika oli kamalan pitkä. Kyllästyminen ja väsymys meinasivat viedä pennun mennessään ennen kehään pääsyä. Ei se asettua malttanut ollenkaan, mutta homma meni haahuilemiseksi ja yleisolotila oli selkeästi väsymyksen puolella.

Kun viimein päästiin kehään asti, mulla olikin esitettävänä superrauhallinen pentu, mikä on kaukana Paavon oikeasta olemuksesta. Pariksi Paavo sai selkeästi vuoden ikää lähentelevän ehkä-jonkun-vinttikoiran, jonka tuomari katsoi ensimmäisenä. Sen mitä sivusilmällä näin, toinen pentu oli superinnokas ja otti tuomarin vastaan hyppien ja riemuiten. Odottaessa Paavo seisoi yllättävän nätisti, ihan vinossa tosin, mutta seisoi kuitenkin.

Tuomari tuli tervehtimään Paavoa, joka tapansa mukaan tervehti vieraan ihmisen reippaasti, mutta menetti kiinnostuksensa parissa sekunnissa. "Onko tämäkin nelikuinen?", kysyi tuomari (Luka oli käynyt kehässä ennen meitä, ja tunnisti veljeksiksi). "Oletpa reippaampi kuin veljesi. Onpas sulla pienet hampaat." Kivekset tunnusteli, samoin kuin yleisolemuksen, ja kurkkasi hampaat. Tässä vaiheessa Paavo jo pyrki pois tuomarin luota, mikä oli ihan odotettavissa. Ei mielestäni arastellut tuomaria, mutta Paavomaiseen tyyliin ei jaksanut olla kiinnostunut vieraasta ihmisestä kovin pitkään. Tuomari ei paljoa enempää kommentoinut, eikä edes juoksuttanut pentuja kehässä. Ilmeisesti tulos oli niin selkeä pelkän katsomisen perusteella, ettei liikkeitä tarvinut katsoa? Olin kyllä odottanut myös sen ympyrän juoksemista, jotta oltaisiin sitäkin saatu treenata. Mutta näillä mentiin, ja saatiin sininen nauha. Olin kuitenkin tyytyväinen pennun käytökseen kehässä, reipas pikkumies tuomarin väistelystä huolimatta. Nyt vain tarvitaan hurjasti kopelointitreeniä vierailta ihmisiltä.

Jonkin aikaa vielä odotettiin sinisten kehää, minkä ajan Paavo ravisteli, ärisi ja murisi hihnan kanssa (lelukin oli mukana, mutta fiksusti häkissä parkkipaikan toisella laidalla..) taistelutahtoa uhkuen.

Sinisten kehässä meitä oli reilu kolmekymmentä. Paavo jaksoi seisoa hienosti välittämättä taaskaan ympärillä olevista ihmisistä tai koirista. Tuomari kulki ympäriinsä katsomassa koiria, eikä me ihan alkupäässä jouduttu kehästä ulos. Lopulta tuomari kätteli meidät (melkeinpä yhtä aikaa Luka-veljen kanssa) ulos kehästä, olisiko ollut noin puolivälissä sinisiä.

Niin me selvittiin ensimmäisestä mätsärireissusta hyvin fiiliksin. (Pennun tiesin kyllä pärjäävän, itsestäni en ollut ihan varma ;)) Ei tullut minkäänlaisia yhteentörmäyksiä toisten koirien kanssa ja onnistuttiin kiertämään ärhäkät tapaukset kaukaa, joten uskon Paavonkin saaneen hyvän esikosketuksen näyttelymaailmaan.

Seuraavalla kerralla osataan A) kysyä, missä kehässä pennut esitetään ja B) kysyä, miten monta pentua on esitettävänä ennen meitä.

Ennen seuraavaa kertaa täytyy treenata ennen kaikkea kopelointia vieraiden taholta. Seisominen ja hihnassa ravaaminen on myös hiottavien asioiden listalla, mutta ne varmaan vahvistuvat ajan kanssa arjen keskellä.

Pikku-P:n väsynyt 18-viikkoispose.