Paavo pääsi ensimmäistä kertaa koirauimalaan, kun ESSn porukka järjesti uintikerran Helsingin Koirauimalaan. PP yllätti minut totaalisesti olemalla rauhallinen, ei-säheltävä pieni shetlantilainen. Se ui rauhallisesti ja kuulemma hyvällä tekniikalla, ensin liivit päällä ja sitten ilman. Ei yrittänyt höntyillä pois altaasta eikä välittänyt viimeisen kierroksen uintikaverista, joka meinasi pariin otteeseen polskia päälle. Ui rauhallisin vedoin, ihan kuin olisi ollut omasta mielestäänkin suorittamassa tärkeää kuntoilutehtävää.
Viime sunnuntai puolestaan vietettiin kakaran kanssa Messukeskuksen hälinässä Lemmikkimessuilla. Oltiin paikalla klo 9.30 ja asettauduttiin taloksi ESSn ständille. Päivä oli pitkä, mutta ipana jaksoi edustaa melko kelvollisesti koko kahdeksantuntisen. Vähän piti yrittää riekkua karvakavereiden kanssa, mutta hihnassa se oli suhteellisen toivotonta. Rapsuttajat saivat rapsutella, vaikkei vieraiden ihmisten kosketeltavana oleminen edelleenkään ole sitä maailman
ihaninta hommaa. Kohteliaasti pentu kuitenkin hoiti shelttiläisen hommat. Häkissä oli viihtynyt hiljaa aina kun olin syömässä/kiertelemässä messukojuja/missä milloinkin. Loppuaikana meni jo omatoimisesti häkkiin nukkumaan, mutta kömpi sieltä pois kun joku uskalsi liikahtaa.
ihaninta hommaa. Kohteliaasti pentu kuitenkin hoiti shelttiläisen hommat. Häkissä oli viihtynyt hiljaa aina kun olin syömässä/kiertelemässä messukojuja/missä milloinkin. Loppuaikana meni jo omatoimisesti häkkiin nukkumaan, mutta kömpi sieltä pois kun joku uskalsi liikahtaa.
Kun 17.30 viimein lähdettiin kotia kohti, mulla oli mukana suunnattoman väsynyt matkaaja, joka kerrankin nukkui reporankana koko illan. Vaikka etukäteen asiaa vähän kauhistelin, sain olla ylpeä teini-ipanasta, joka oli enemmän edukseen kuin ikinä olisin osannut kuvitella. (Etenkin ständin vieressä olevan agilityradan olemassaolo mietitytti. Ihan vähän.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti