Jouluajan viipotusta

Niin sitä on joulusta selvitty, vaikka lomailu ja pyhät jatkuu yhä edelleen. Ollaan maalla pyöritty jo yli viikko, ja vielä ollaan muutamaa päivää vaille valmiita siirtymään kotioloihin takaisin. Pikkuprinsessan ristiäiset odotellaan vielä, ja sitten pääsee Vilmakin takaisin omaan kotiin ja tuttuihin touhuihin. Hienosti Vilmakin mummolassa tuntuu kyllä viihtyvän, kun on tilaa missä temmeltää, ja monia lämpimiä sylejä.

Joulukuusi sai ensitapaamisen jälkeen olla yllättävän rauhassa palloineen kaikkineen. Lähinnä kuusen alusta toimi hyvänä väijymispaikkana, ja kuusen jalan vesi kiinnosti enemmän kuin kiiltävät koristeet ja ohut runko. Kunnes sitten jossakin vaiheessa neito huomasi ettei siitä piilopaikasta ollutkaan mihinkään, vaan ne pallot ja se runko oliki vaikka kuinka paljon kivemmat. Onneksi valvovat silmät oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa, eikä suurempaa vahinkoa ehtiny sattumaan.

Joulupukki toi Viipulle sen jo mainitun uuden villapaidan kovan pakkasen ja viiman ulkoiluja varten. Testikäyttö on tehty pariin kertaan, ja kuten kai jo mainittu, liikkuminen sujui paidankin kanssa, vaikkei ihan niin mukavasti. Ilme taitaa kertoa kaiken parhaasta lahjasta ikinä. Lisäksi pukki oli kantanut mukanaan ison kasan piipunrasseja, joita on ihana jahdata ja jyrsiä, sekä uudet valjaat (Jotka on sittenkin vielä liian isot. Lisäkiloja odotellessa.) ja felxin, joka helpottaa ulkoiluja huomattavasti (ensimmäiseksi ulkoiluavuksi ostettiin ihan vain hihna, jonka kanssa ulkoiluttajat itse menivät solmuun moneen kertaan).

Eikä sinne ulkoiluille aina päässyt edes mukaan, vaan piti ikkunan takaa kurkkia, että minne ne oikein katosi. Tälläkin reissulla neitoa kyllä pyydettiin mukaan, mutta lämmin sohva vei voiton. Kunnes ovi meni meidän perässä kiinni, niin typsy oli kuulemma tullut ovelle istumaan ja naukumaan. Ikkunalaudalta onneksi omat ihmiset bongattiin, ja naukumisen kanssa huudeltiin jo sisään.

Ikkunalauta oli hyvä paikka myös peli-iltojen seuraamiseen. Lämpö nousi kivasti patterista lämmittämään, eikä varmasti jäänyt paitsi mistään kivasta.

Kaikki riehumiset ja viipotukset tarvi rinnalleen paljon kissamaista loikoilua lämpimässä kodissa. Ei meillä hassumpi joululoma ole ollut, päinvastoin. Pitäisiköhän meillekin seuraavaksi kodiksi jo hommata iso omakotitalo, jossa juoksutilaa olisi vaikka kymmenelle kissalle?

Yksi lääkärikäyntikin tosin on tähän lomaan mahdutettu. Päivystävälle eläinlääkärille soitettiin eilen illalla, kun Viipun takapää näytti olevan kovin kipeä, ja kurnuttavat äänet oli ihan jatkuvia. Mihinkään satuttamiseen ei osattu asiaa yhdistää, kun kokoajan ollaan oltu neidin kanssa kotona, eikä olla mitään poikkeavaa huomattu. Myös anaalirauhasia ehdittiin epäilemään, kun istuminen ei näyttänyt tulevan edes kyseeseen, ja kävelykin teki tiukkaa. Hyvin neiti antoi itesään tutkia, vaikka ei varmasti olo ollut paras mahdollinen. Kyljellä makaaminen ja tassujen sekä pepun nostelu sekä jatkuva kurina loppuivat onneksi yön ajaksi, päivystävä eläinlääkärikin kun oli yli sadan kilometrin päässä. Aamuherätyksen jälkeen kuitenkin otettiin asia taas uuteen harkintaan, kun kurina ja ihmisiä kohtaan annetut pitkät katseet vain jatkuivat. Onneksi löydettiin paikka vain puolen tunnin ajomatkan päästä, jossa lääkäritäti vähän tutki ja kyseli, ja tuli lopulta siihen tulokseen, että luultavasti on hännän juuresta Viipu itsensä satuttanut. Piikillä annettiin kipuliikettä, ja mukaan parit pillerit (Dolagis), joita nyt ainakin kolmen päivän ajan neidille syötetään. Toivotaan, että tästäkin vain säikähdyksellä selvittiin, ja Vilma voi jatkaa reippaana pienenä touhuamista niinkuin tähänkin saakka.