Olen odotellut, että tulisi kuivaa > saataisiin leikata takapihan nurmikko ja kantaa kepit pihalle. Mutta kun vettä tuntu satavan vähän joka päivä, oli aika heittää toive romukoppaan. Niinpä tyhjensin esteitä sisätiloista ja laitettoin jonkin sortin bermudan kolmion pystyyn.
Meidän koti on siitä hyvän mallinen, että keskellä kaikkea on seinä, jota voi kiertää. Niinpä laitoin yhden keppiparin olohuoneeseen, yhden keittiöön menevälle käytävälle ja kolmannen keittiöstä olohuoneeseen vievälle käytävälle. Siinä se oli, meidän ikioma treenihalli. Ei ehkä loistanut olemassaolollaan, mutta olipa ainakin olemassa.
Melko kivasti tuo sujuikin, näin ensikertalaisilta. Naksutin ja supernamit käteen ja kämppää kiertämään. Alkuun jokaisesta naksautuksesta piti kääntää päätä kohti namittajaa. Pikku hiljaa Sanni kuitenkin alkaa hoksaamaan, että nami ei tule mammaa katsomalla, vaan ilmestyy keppien toiselle puolelle.
Treeniä tehtiin (arviolta) 3x koko kierros > häkkiin odottelemaan > treenaamaan > tauolle.. Lopuksi otin yhden keppiparin pois, kun en saanut sitä oikein aseteltua oikeaan linjaan. Kahden keppiparin kanssa sujuikin paremmin, kun linja oli parempi. Kellosta en huomannut katsella treenin pituutta. Mutta aavistuksen liian pitkään tehtiin. Tai vaihtoehtoisesti tauot oli liian lyhyitä. Voisin kuvitella, että treeni taukoineen kesti noin vartin verran. Seuraavan kerran sitten lyhyemmin, niin pysyy Sannillakin pää mukana hommassa. Lopetettiin kuitenkin hyvään suoritukseen, joten siltä osin kaikki hyvin.
Ps. Tykkään itse lukea blogeja, joissa on kuvia. Vaikka se yksi per teksti. Mutta koska olen ostanut itselleni uuden lelun, jota en osaa käyttää, kuvia ei oikein ole saatavilla. Lupaan yrittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti