Tästä se kaikki alkoi noin kolme vuotta sitten:
"Kertomus Tallinnasta: Katukissojen lauma oleskeli talojen välisessä raossa. Rakennustyöt alkoivat ja kissat karkotettiin ulos, missä ne nyt kaikki kylmässä juoksentelevat, ja talojen välinen rako muuraattiin kiinni. Mummot, jotka ruokkivat kissoja, sanoivat että 3 pentua ei tullut ulos ja ne jäivät seinän sisään loukkuun. Tuntui siltä, ettei pennuilla ole mitään mahdollisuuksia, mutta silti toivottiin, että pennyt löytävät tien vapauteen. Kului 3 päivää ja pennut tulivat lämpöjohton kautta kellariin- siitä ne kaikki kolme napatiin kiinni ja siirrettiin hoitopaikkaan. Ne ovat 3 kaunista samannäköistä kissatyttöä-rauhallisia ja ystävällisiä."
Etsin Rekku Rescuen sivuilta meidän Vilmalle kaveria. Ja kun näin Pikku-Pirkon, tiesin että kissakaveri on löytynyt. Oltin yhteyttä Rekku Rescueen, ja pian meille kotiutui tällainen kaunis tyttö, Siiri.
Ensimmäiset yöt vietettiin Siirin kanssa varastohuoneessa, Vilman kanssa saivat tutustua pienin askelin ja aluksi vain oven raosta haistelemalla. Siiriä pelotti kamalasti kaikki uudet asiat. Leikistä se kuitenkin inostui heti, ruoka maistui ja hiekkalaatikko tuli tutuksi. Pienin askelin rakennettiin luottamusta meihin ihmisiin. Kissakaverin seura kelpasi heti alkuun ja meidän portaissa tepastelikin iloinen kissakaksikko.
Työistä tuli heti paita ja peppu, yhdessä on alkumetreiltä asti touhuttu kaikkea kissamaista. Leikitty, pussailtu, jahdattu ja nukuttu kylki kyljessä.
Ja ajan kanssa meidän alkuun kovin varautuneesta kissaneidistä on kasvanut elämäniloinen, leikkisä, oman perheen ihmisiä rakastava sylivauva ja villiviikari. Siiri osoittaa kiintymystään kovaäänisellä kehräämisellä, hurjalla puskuvoimalla ja syliin käpertymisellä. Niin huonot kortit sille elämän alkumetreillä jaettiin, mutta kaikesta huolimatta on kasvanut hyvinkin rohkeaksi pieneksi tytöksi. Mamman urhea mussukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti