Mökkihöperöt

Fiksut ja filmaattiset matkustajat. Automatkaa kertyi 800 kilometriä suuntaansa (yhteensä koko reissulla ajettiin noin 2000 kilometriä). Reippaasti molemmat karvakaverit jaksoivat möllöttää autossa, joskin Sannin rakkaus turvavyövaljaita kohtaan on melko vähäistä. Kevytmetallihäkkiä ei enää autossa käytetä, joten turvavyövaljaat täytyy hankkia myös Paavolle.

Sisäsiisteystreeniä. Automatkalla todettiin PP:n pidätyskyvyn olevan ilmiömäinen - mitä sitä taukopaikoilla pissaamaan, kun yhtä hyvin voi odottaa. Koko vajaan kahden viikon reissulla sattui yksi vahinko ja pissat lirahti paperille kun oltiin iskällä (kerrostaloasunto ilman pihaa) käymässä.

Uimassa. Ainoa mökkiloman lämmin päivä koettiin heti saapumista seuraavana päivänä. PP tuli ihmisten kanssa veteen sen enempää miettimättä, Sanni jäi tapansa mukaan rannalle odottamaan. Ihmiset kävivät muinakin päivinä tekemässä pikaisia uimapyrähdyksiä saunomisen välissä (kamalan kylmää vettä, +17'), mutta PP jäi Sannin kanssa rannalle odottamaan.

 

Mökkeily meni normaalipuuhissa ulkoillen, sääskiä tappaen, mölkkyä pelaten, saunoen, sukulaiskoirien kanssa pelmuten (PP ei taida enää olla niin kovin pieni, sillä juoksujaan aloittelevan Nirppu-neidin takapää kiehtoi jollain hyvin epäpentumaisella tavalla) ja olosta nauttien. Koiratkin nauttivat olostaan täysin siemauksin (Paavon ensimmäisten päivien vapaudenhuuma oli käsin kosketeltavaa, kun pentu hepuloi pitkin pihapiiriä kuin päätön kana), ja kissoilla oli kotona hyvät oltavat.

Pieni yllätys koettiin, kun Sanni hakeutui itse Paavon viereen nukkumaan. Ehkä pikkuveljestä vielä joskus tulee ihan hyvä unikaveri.