Kun leikkipaikka muuttuu työpaikaksi.

Aamun metsälenkin päätteeksi oli aika testata, miten rälläyspaikaksi muodostunut paikka taipuu treenikentäksi. Tässä kohdassa Paavo yleensä vetää viimeiset hyperrallattelut ennen sisälle menoa. Nyt häiriönä oli J kameran takana ja Sanni paikkakäskyn alla J:n jaloissa. Yllättävän mukavasti homma kuitenkin toimi, pientä pomppimista ja väljyyttä lukuunottamatta. Maasto ei ole helpoimmasta päästä, kun normiseuruut tehdään tasaisella alustalla, joten olen pikkuipanaan tänään(kin) hurjan tyytyväinen.

Seuraaminen on normiolosuhteissa kova juttu, josta PP syttyy helposti. Paavo saikin viime viikon ESS:n tokotreenien aikana kehut kouluttaja-Jenniltä siitä, että seuraaminen on intensiivistä ja että Paavo kasaa itsensä joka kerta hyvin belgimäiseen tyyliin. (Mulla ei tosin ole belgeistä mitään kokemusta, joten ainoastaan oletan tämän olevan positiivinen asia ;)) Käännökset alkavat sujumaan jo aika mukavasti. Kunhan ihmistreenaaja osaisi kävellä ja palkata oikeassa asennossa. Tällä hetkellä keskittyminen ei näköjään riitä tähän vaativaan tehtävään.