Vieraileva tähti.

Lauantaiaamuna saatiin tällainen komistus lauman jatkeeksi:

Paavon rakas Noppa-veli siis saapui viihdyttämään ja ihastuttamaan meitä viikonlopun ajaksi. Yhteinen päivä aloitettiin metsälenkillä tuossa "meidän" metsässä. Sanni ei ole Noppaa aiemmin nähnyt, ja alkuihmetys olikin silmiin pistävä. Kaksi Paavoa?! Ihmettelyä kesti ehkä minuutin, kun veljekset jo painattivat pitkin ryteikköjä ja Sanni siirtyi sivusta seuraajan rooliin. Pojat painattivat pitkin kallioita hypervauhdilla, pomppivat risujen ja mättäiden yli, rakastivat toisiaan hurjasti kuten aina. Sanni kuikuili kauempaa, yhtyi leikkiin kun jaksoi, mutta enimmäkseen leikki vanhempaa ja arvokkaampaa jenkkirouvaa. Metsää kierrettiin kolmen vartin verran, ja koska oma teknologia ei pysy pikakiitäjien perässä, kuvien laatu oli tätä:

Onneksi on kuitenkin ruokaa, jonka avustuksella voi saada aikaan myös tällaisia vähemmän tärähtäneitä otoksia. Paavo on triosta selkästi vähiten ruuan perään, eikä pönötyskuvaa ehtinyt saada mitenkään.

 

Kotiin tullessa Noppa tervehti kissat rauhallisesti haistellen, eikä edes Siiri peruutellut haistelijaa karkuun. Ei uskoisi, että Noppa näki kissoja ensimmäistä kertaa elämässään, niin mukavasti viikonloppu suijui siltäkin osin. Ilta sujui muilla kuten lauantai-illat yleensäkin, mutta Paavon ja Nopan vauhti ei pysähtynyt. Välillä juostiin ympäri kämppää, mutta enimmäkseen kalisteltiin hampaita, revittiin leluja tai roikuttiin kaulassa kiinni. Normaalia väsymyksen aikaan saamaa selkään hyppäämistä todistettiin vain kerran, kun Paavo kampesi itsensä Nopan selkään, ja kiellolla sekin hoitui.

Ennen pimeän tuloa käytiin vielä vajaa puolitoista tuntinen samassa metsässä, salaa haaveiltiin pienestä hengähdystauosta leffaillan merkeissä. No luck ;) Tuntien ja taas tuntien riehumisen jälkeen (kello taisi olla jotain puoli seitsemän paikkeilla) Paavo oli jo levähdystauon tarpeessa, ja koittikin hetken pötkötellä sohvalla. Mutta kun kaveria ei väsyttänyt, minkäs teet. Annettiin poikien leikkiä, kun kerrankin on 24h riehumispalvelu tarjolla. Iltaruuan jälkeen vielä pissatukset, lisää riehumista, ja porukka simahti vihdoin kymmenen aikaan.

Otin pojat yöksi makkariin, J jäi Sannin ja kissojen kanssa olohuoneeseen nukkumaan. Yöllä heräsin pariin otteeseen, ja kun uusi herätys koitti kuudelta, päätin luovuttaa. Sietsemän tunnin yöunilla pärjää kyllä, kiitos kahvin ja päiväunimahdollisuuden.

Aamu touhuttiin sisällä, samalla tutulla kaavalla. Aamupäivän auringossa suunnattiin taas metsään, jossa mukava valo mahdollisti pienen kuvaushetken.

Iltapäivällä sitten nukuttiin. Kaikki.

Nyt ihana pieni Noppa on lähtenyt takaisin kotiinsa, epäilen että meno on sama kuin täällä. Kaksi reporankaa on vallanneet sohvan ja koti on hiirenhiljainen. Meillä oli oikein muakav viikonloppu, ja Noppis on tervetullut koska tahansa uudellen!

Oli mukava nähdä pidemmän ajan otos poikien luonteista ja käyttäytymisestä. Ja kyllä, aika-ajoin kuvittelin että mulla on sylissä pusuja jakeleva ja nukahtaessaan uriseva Paavo, kun ajatuksistani herätessäni tajusin sen olevan Noppa. Vaikka luonteista löytyykin eroja, niin kyllä ne ovat kuin kaksi marjaa. Pienet veljekset kuin ilvekset. Ihanat touhutötteröt.