1.) Ruudun opettelu aloitettiin ohjatusti. Päätin lähteä liikkeelle lelupalkkaa käyttäen. Ensin leikittiin ruudun sisällä, jätin sukan ruutuun, peruutin pois Paavo sylissä "missä lelu?!"-hetsausta toistaen. Vapautuksen jälkeen PP pinkaisi lelulle hurja vauhtia. Suuret kehut ja ruudun sisälle leikkimään. Tätä muutama toisto, välimatka koko ajan pidemmäksi. Jatketaan samaan malliin, pienin askelin apuja häivyttäen.
2.) Ruudun opettelun avuksi otetaan myös kosketusalusta, aluksi ilman ruutua. Kosketusalustan idean Paavo osaa, seuraava askel on pidentää välimatkaa. Tavoitteena alustalle irtoava ja etutassut alustalle läiskäisevä koira metrien ja taas metrien päästä.
3.) Otetaan paikkamakuutreeniin avuksi joko kannellinen namipurkki tai lelu. Apu jätetään koiran eteen, sanotaan käsky ja paikalla olemisesta palataan palkkaamaan (nami purkista tai leikki lelulla). Tällä tavalla Paavo ei fokusoi minuun ja siihen että namit kävelee ihmisen taskussa pois, vaan oppii palkan tulevan ihan siitä nenän edestä.
4.) Odottamiseen (=tauot treenien aikana) opetetaan alusta, jota olenkin jo paljon miettinyt. Apuna tässäkin kannellinen namipurkki tai lelu (oletan purkin toimivan paremmin).
5.) Vaikka on aloittelija, hyvän ja kannustavan kouluttajan kanssa ohjaajallakin on hyvä olla (pennulla on hyvä olla missä tahansa), vaikka kurssin etuliite on hevi. PP sai aiheellisia kehuja, hyviä neuvoja ja hyväksynnän vanhempien ja taitavimpien seurassa. Nyt odotan taas innolla keskiviikkoja.
..agilityyn.
1.) Paavoa EI tarvitse palkata jokaisesta liikkeestä agikentällä. Sanni täytyy. Miten ihminen saakin tietyn asian piirrettyä selkärankaansa niin vahvasti, ettei edes tajua kyseenalaistaa toimintatapojaan? Onneksi on ohjatut treenit.
2.) Sannin rauhoittumistehtäväksi kannattaa testata maahan menoa. Ja kuinka ollakaan, tämä(kin) toimii. Yhtäkkiä mulla oli treenikaverina huomattavasti nopeammin rauhoittuva tyttö.
3.) Yhdistin Sannille ensimmäistä kertaa ikinä kuuden kepin sarjan pieneen ratapätkään (hyppy-hyppy-kepit / kepit-hyppy-hyppy), ja keppejä tehtiin ylipäänsä ensimmäistä kertaa sitten piitkän kesätauon (keppejä on tehty viimeksi toukokuussa). Ja Sannihan teki! Pujottelu sujui kuin tanssi (kiitän tästä lihasmuistista tulevaa pujottelua 2x2-metodia). Täytyy oppia luottamaan koiraan enemmän - vaikka se kuumuu todella herkästi, ei se tarkoita ettei se osasi. Osaa se.
4.) Sannin paras treenipaikka on Heiluvan Hännän treeniryhmä ja ihana kouluttaja Miira. Siellä saa olla häiriöherkkä ylikuumuja, ja tuntee silti olevansa hyvä juuri sellaisenaan.
Kohta suunnataan ESS:n tokokurssille oppimaan lisää. Mukaansa tempaavaa hommaa tämä harrastaminen.
Ps. Kiitän tuhannesti kaikkia kommenttien jättäjiä! Olen yrittänyt vastata kaikkiin kommentteihin, mutta me ei tulla Bloggerin kanssa aina toimeen. Kommentoikaa siis jatkossakin, otan kaikki kommentit ilolla vastaan ja jatkan vastaamisyrityksiä myös jatkossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti