Omatoimiaksaa 211013

Päästiin aloittamaan uusi viikko maanantain Ojangon omatoimitreeneillä. Ajelin hallille klo 11 jälkeen, ja perillä ollessa odotti mukavan rauhallinen halli. Autoja pihassa meidän lisäksi kaksi, toinen niistä huoltomiehen. Ennen lämmittelylenkkiä kävin kurkkaamassa 5-kentän tilanteen, ja siellä odottikin mukavasti muunneltava ratapätkä.

Lämmittelylenkin pituus vaihtelee, mutta yleisesti ottaen olen pitänyt sen vähintään vartin pituisena. Alkuun rauhallista kävelyä hihnassa (1/3 lämmittelystä), koirat mahdollisuuksien mukaan irti (sekä Ojangossa että Sporttiksella tämä yleensä onnistuu hyvin) ja vähän vauhdikkaampaa liikkumista (1/3 lämmittelystä), loppuaika juostaan / temppuillaan / kiipeillään (1/3 lämmittelystä). Tämä malli tuntuu meillä toimivan, toivottavasti toimii ihan oikeasti eikä vain näennäisesti. Sannilla on heti nollakelien lähestyessä käytössä Toppapomppa sekä lämmittelyjen että jäähdyttelyjen ajan, Paavolle täytyy hommata oma Pomppa pakkaskelejä varten.

Millaisia lämmittelylenkkejä teillä muilla tehdään ennen treenejä? Puetteko koiranne, ja jos niin millaisilla keleillä?

Ensin oli Paavon vuoro päästä halliin, Sanni jäi autoon odottamaan. Työmies oli ehtinyt 5-kentän oven kohdalle vasaroineen, sähköporineen ja muine vempeleineen. "Pelkääköhän se jos poraan?". "En usko, poraa ihan rauhassa, sittenhän sen näkee." Kieltämättä vähän mietitytti, miten pentu (Pitäisköhän pentu-nimityksestä pikkuhiljaa luopua, kun junnu täyttää pian 8 kuukautta?!) malttaa keskittyä kun metalli, pora ja vasara huutaa vieressä. Mutta miettimiset sai pian heittää romukoppaan, sillä PP ei korviaan lotkauttanut korjaushommille. Ihana ipana.

Paavon kanssa koitettiin alkuun paikalla odottamista, lähtöluvan odottamista ja uutta ohjauskuviota (esteet 1-3). Pylly pysyi maassa paikka-käskyn avulla, siirryin esteiden 1 ja 2 väliin, "nyt"-lupasanalla Paavo lähti liikkeelle intoa puhkuen, seurasi ohjausta hienosti ja riehaantui 3-esteen jälkeen palkkasukan saatuaan. Muutama toisto tätä, kaikki onnistuneesti, ja riemuisaa leikkimistä jokaisessa välissä. Tauon jälkeen tehtiin muutama toisto putkella, taas paikka-käskyn ja lähtöluvan kanssa. Pari kertaa sujahti luvan saadessaan suoraan minun käteen palkkaa hakemaan, mutta kun palkkaa ei sitä kautta ilmaantunut, löytyi myös putki nopeasti. Loppuun vielä pitkä pätkä vauhdikasta leikkimistä ihanien lelujen kanssa, ja treenit oli paketissa.

PPn kanssa on tähän mennessä hallilla tehty enimmäkseen (suoraa) putkea, juostu yhdessä suoraa linjaa ohjureiden välistä ja treenattu takaakiertoa. Olen ollut melko skeptinen tuon lähdössä odottamisen ja ohjauskäden seuraamisen suhteen, mutta niin ne näyttävät pienin askelin aukeavan.

Sannin vuoron koittaessa työmies oli edelleen hallin ovella, joten kiersin suosiolla toisen kentän ovesta sisälle. Pari pöhinää Sanni tarjosi ja vähän odottaminen kiehutti, kun samalla piti vartijoida outoa äijää, mutta hyvin homma pysyi kasassa. Sannin kanssa tehtiin yllä oleva rata kokonaisuudessaan, eli esteet 1-7. Olen Sannin kanssa keskittynyt aika paljon muuhun kuin tuollaiseen pieneen pyöritykseen, joten halusin tälle päivälle lyhyen ratapätkän jossa teen pari valssia, koira joutuu vähän enemmän malttamaan ja vähän vähemmän painamaan täysillä.

Loppuun vielä jäähdyttelylenkille koirien kanssa. Alkuun ilman hihnaa, vauhdikkaita spurtteja ja vaihtelevassa metsämaastossa kulkemista (2/3 lenkistä). Lopuksi koirat hihnaan ja rauhallinen kävely takaisin autolle (1/3 lenkistä). Jäähdyttelyihin käytän normaalisti 15-30 minuuttia, yleensä lähemmäksi puoli tuntia.

Ps. PP sai kuin saikin liimat korviinsa. Ihan itse ne laitoin.. Fiksu veto ;D

Uusia eväitä..

..tokoon.

1.) Ruudun opettelu aloitettiin ohjatusti. Päätin lähteä liikkeelle lelupalkkaa käyttäen. Ensin leikittiin ruudun sisällä, jätin sukan ruutuun, peruutin pois Paavo sylissä "missä lelu?!"-hetsausta toistaen. Vapautuksen jälkeen PP pinkaisi lelulle hurja vauhtia. Suuret kehut ja ruudun sisälle leikkimään. Tätä muutama toisto, välimatka koko ajan pidemmäksi. Jatketaan samaan malliin, pienin askelin apuja häivyttäen.

2.) Ruudun opettelun avuksi otetaan myös kosketusalusta, aluksi ilman ruutua. Kosketusalustan idean Paavo osaa, seuraava askel on pidentää välimatkaa. Tavoitteena alustalle irtoava ja etutassut alustalle läiskäisevä koira metrien ja taas metrien päästä.

3.) Otetaan paikkamakuutreeniin avuksi joko kannellinen namipurkki tai lelu. Apu jätetään koiran eteen, sanotaan käsky ja paikalla olemisesta palataan palkkaamaan (nami purkista tai leikki lelulla). Tällä tavalla Paavo ei fokusoi minuun ja siihen että namit kävelee ihmisen taskussa pois, vaan oppii palkan tulevan ihan siitä nenän edestä.

4.) Odottamiseen (=tauot treenien aikana) opetetaan alusta, jota olenkin jo paljon miettinyt. Apuna tässäkin kannellinen namipurkki tai lelu (oletan purkin toimivan paremmin).

5.) Vaikka on aloittelija, hyvän ja kannustavan kouluttajan kanssa ohjaajallakin on hyvä olla (pennulla on hyvä olla missä tahansa), vaikka kurssin etuliite on hevi. PP sai aiheellisia kehuja, hyviä neuvoja ja hyväksynnän vanhempien ja taitavimpien seurassa. Nyt odotan taas innolla keskiviikkoja.

..agilityyn.

1.) Paavoa EI tarvitse palkata jokaisesta liikkeestä agikentällä. Sanni täytyy. Miten ihminen saakin tietyn asian piirrettyä selkärankaansa niin vahvasti, ettei edes tajua kyseenalaistaa toimintatapojaan? Onneksi on ohjatut treenit.

2.) Sannin rauhoittumistehtäväksi kannattaa testata maahan menoa. Ja kuinka ollakaan, tämä(kin) toimii. Yhtäkkiä mulla oli treenikaverina huomattavasti nopeammin rauhoittuva tyttö.

3.) Yhdistin Sannille ensimmäistä kertaa ikinä kuuden kepin sarjan pieneen ratapätkään (hyppy-hyppy-kepit / kepit-hyppy-hyppy), ja keppejä tehtiin ylipäänsä ensimmäistä kertaa sitten piitkän kesätauon (keppejä on tehty viimeksi toukokuussa). Ja Sannihan teki! Pujottelu sujui kuin tanssi (kiitän tästä lihasmuistista tulevaa pujottelua 2x2-metodia). Täytyy oppia luottamaan koiraan enemmän - vaikka se kuumuu todella herkästi, ei se tarkoita ettei se osasi. Osaa se.

4.) Sannin paras treenipaikka on Heiluvan Hännän treeniryhmä ja ihana kouluttaja Miira. Siellä saa olla häiriöherkkä ylikuumuja, ja tuntee silti olevansa hyvä juuri sellaisenaan.

Kohta suunnataan ESS:n tokokurssille oppimaan lisää. Mukaansa tempaavaa hommaa tämä harrastaminen.

Ps. Kiitän tuhannesti kaikkia kommenttien jättäjiä! Olen yrittänyt vastata kaikkiin kommentteihin, mutta me ei tulla Bloggerin kanssa aina toimeen. Kommentoikaa siis jatkossakin, otan kaikki kommentit ilolla vastaan ja jatkan vastaamisyrityksiä myös jatkossa!

Kun leikkipaikka muuttuu työpaikaksi.

Aamun metsälenkin päätteeksi oli aika testata, miten rälläyspaikaksi muodostunut paikka taipuu treenikentäksi. Tässä kohdassa Paavo yleensä vetää viimeiset hyperrallattelut ennen sisälle menoa. Nyt häiriönä oli J kameran takana ja Sanni paikkakäskyn alla J:n jaloissa. Yllättävän mukavasti homma kuitenkin toimi, pientä pomppimista ja väljyyttä lukuunottamatta. Maasto ei ole helpoimmasta päästä, kun normiseuruut tehdään tasaisella alustalla, joten olen pikkuipanaan tänään(kin) hurjan tyytyväinen.

Seuraaminen on normiolosuhteissa kova juttu, josta PP syttyy helposti. Paavo saikin viime viikon ESS:n tokotreenien aikana kehut kouluttaja-Jenniltä siitä, että seuraaminen on intensiivistä ja että Paavo kasaa itsensä joka kerta hyvin belgimäiseen tyyliin. (Mulla ei tosin ole belgeistä mitään kokemusta, joten ainoastaan oletan tämän olevan positiivinen asia ;)) Käännökset alkavat sujumaan jo aika mukavasti. Kunhan ihmistreenaaja osaisi kävellä ja palkata oikeassa asennossa. Tällä hetkellä keskittyminen ei näköjään riitä tähän vaativaan tehtävään.

Agilityn omatoimitreenit 250913.

Kävin pitkästä aikaa Sporttiksella omatoimitreenaamassa agilitya molempien koirien kanssa, ja oli pakko yrittää saada jonkinlaista videopätkää otettua. Kun treenaa itsekseen ja kuvausvälineenä toimii iPad, osumatarkkuus on kehno ja videoiden laatu vielä kehnompi. Mutta kyllä niistä ajatus välittyy.

Sannin treenipätkä koostui rallatteluradasta. Edelliset treenaajat olivat jättäneet halliin mukavan näköisen radan, jossa aluksi tehtiin hyppytekniikkatreeniä (esteet 5-8). Seuraavaksi käytiin rata läpi pienissä pätkissä. Jokaisessa startissa palkkasin odottamisesta - tämä on yleensä yksi Sannin vahvimpia osa-alueita, ja vahvistan sitä jatkuvasti, että se sellaisena pysyykin. Lopuksi tehtiin rata pari kertaa kokonaisuudessaan - koira odottamaan lähtöön ja lähtölupa vaihtelevasti, kun olin 1.-3. esteen kohdalla. Sannin pakka pysyi hyvin kasassa, ja treeni oli kaiken kaikkiaan onnistunut.

Paavon treenihetkeen kuului tälläkin kerralla paljon leikkimistä, sekä alussa, lopussa että treenien välissä. Muutamia siivekkeiden välistä juoksemisia ja lelun perään irtaantumista tehtiin leikin lomassa. Ns. virallisempi treenipätkä oli takaakierron kautta putkeen juoksua, mistä kokosin muutaman pätkän videolle. Lopuksi vielä keinun paukuttelua ja ääneen totuttamista. Enää ei pentu tuntunut edes raegoivan ääneen, vaikka paukautin keinun alas kovaa ja korkealta. Ennemminkin oli äärimmäisen kiinnostunut keinusta, ja yritti tarjota keinulle kiipeilyä pallkausten välissä. Se ei kuitenkaan ole tutustuttavien esteiden listalla vielä pitkiin aikoihin, joten kaikki yritykset torppasin kädellä estämällä.

Sannin vuoro!

Pikkuipan ohjatut agilitytreenit pyörähti taas vihdoin käyntiin, kun Heiluvan Hännän joka toisen tiistain treenit alkoivat. Mielenkiinnolla olin treenistarttia odottanut - päästiin ammatti-ihmisen silmien alle tekemään ja ylikuumumista ihmettelemään.

Ohjeistukseksi saatiin rauhallisen mielentilan ylläpitäminen, koko ajaksi kun treenialueella ollaan. Vaikkei Sanni hallin ulkopuolella lämmitellessä tai jäähdytellessä kuumukaan, pidetään fiilistä yllä joka hetki, jotta treenitilanne ei räjähdä käsiin.

Ratapätkäpiirros on taas kerran huitaistu kasaan hienoin taidoin ;) mutta vielä en ole maksullista ohjelmaa Appstoresta hankkinut (liekö jo aika), joten näillä mennään.

Rauhallinen odottaminen, rata pienissä pätkissä, rauhallinen palkkaaminen, rauhalliset siirtymät ja.. rauha. Radan pätkimisen jälkeen testiin vielä kokonainen kymmenen estettä.

Ja kyllähän Ipa teki, rauhallisesti mutta vauhdilla, mahtavasti keskittyen. Toisella puolella nonstoppina haukkuvat koirat - mitä ne on? (Menneinä aikoina ne on olleet vaikka mitä.) Treeniliivissä roikkuminen - kerran piti yrittää, mutta siihen se jäi. (Normaalisti ei jää.) Itse tilannetta ei niin kokonaisvaltaisesti näe muuhun keskittyessä, mutta kouluttaja-Miira kertoi treenin jälkeen Sannin keskittyneen vain ja ainoastaan tekemiseen, sataprosenttisesti.

Pikkupunkkarin treenejä siis jatketaan hyvillä mielin, rauhallisesti ja ilman hössötyksiä. Liialliset kehut täytyy jättää väliin, hetsata ei saa millään muotoa, lelupalkkaa ei tähän hätään oteta käyttöön. Tehdään lyhyitä, noin kymmenen esteen ratoja. Käydään omatoimitreenaamassa pienissä pätkissä, tehdään jokaisella kerralla sekä ratapätkää että pientä tekniikkatreeniä.

Ja kyllähän tässä ohjaaja oppii varmasti paljon, kun on käsissä kaksi ihan eri tyyppistä harrastuskaveria.

Mushataan!

MUSH B.A.R.F. on markkinoinut uutta Vaisto-ateriaansa tarjoamalla ilmaisia ruokapusseja kuponkia vastaan. Pusseja on vielä jäljellä, joten käykäähän lunastamassa omanne! http://www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria

Meidänkin ruokavarastot täydentyivät Vaisto-pussilla, kun haettiin omat ilmaispussimme Tammiston Megaeläimestä. Mukaan lähti B.A.R.F. Vaiston sika-nauta-lohi-pussi, jonka sisältö on seuraavanlainen: suomalainen sika 47 % (luu, liha, keuhko, rusto, maksa ja sydän), suomalainen nauta 38 % (liha, maha, keuhko, sydän ja rusto), norjalainen lohi 10 % (lohi ruotoineen), kasvikset 5 % (parsakaali, lehtisalaatti, omena, porkkana, kylmäpuristettu auringonkukkaöljy ja camelinaöljy).

Normaalisti pakaste on täynnä 500 gramman pötköjä joita sulatellaan ja punnitaan, joten tällaiset yksittäiset pallerot on olleet mukavaa vaihtelua. Pallerot irtoavat toisistaan helposti, joten annostelu on helppoa ja käyttökokemus on ollut ehdottomasti positiivinen. Koirillekin tuntuu maistuvan, kun ruokakupit ovat tyhjiä alta aikayksikön. Lämpöiset suosittelut siis meidän porukalta, näitäostetaan ehdottomasti jatkossa ainakin reissuruuaksi, kun melkeinpä kaikki tarvittava löytyy samasta pussista, eikä tarvi aina kantaa mukana monta erillistä lihapötköä lisukkeineen päivineen.

Normaaliruokintaan koirilla kuuluu pääosin naudan lihaseosta, sikanautajauhelihaa, luutonta kalkkunaa, sian sisäelinseosta, broilerin sisäelinseosta, lohta, broilerin kauloja, lampaan luita, jauhettua broilerin siipeä, kananmunia (kuoret kuivatetaan ja rouhitaan ruuan sekaan), naudan mahaa ja kasvissosetta. Lisäksi muita lihoja vaihtelevasti.

Lisukekimara näyttää tältä:

Koulutuspalkka vaihtelee, mutta kaapista löytyy aina Natural Menuta ja pakasteessa on aina broilerin sydämiä.

Koirat vaikuttavat hyvinvoivilta ja ruoka maistuu aina. Sanni toki jenkkimäiseen tapaan on sitä mieltä, että mikään ei riitä, mutta painon puolesta annokset on oikealla mallillaan. Molemmilla on tällä hetkellä suht sama päiväannostus lihoja, 2x 50g / päivä. Lisäksi koulutuspalkkaa päivittäin ja Dentastickiä yksin jäädessään. Tällä reseptillä koirat on pysyneet hyvässä ja sutjakassa kunnossa.

(Loppuun vielä Paavon kasvattaja Sirpa Armisen ottama kuva pienistä kääpiöistä herkuttelemassa.)

Dream big!

Lienee ajankohtaista vihdoin avata meidän tokouran alkua. Ollaan Paavon kanssa ehditty jo muutama treenikerta käydä tekemässä, mutta laihoin bloggaustuloksin. Takana on parit HSKH:n treenit, osa Riitta Jantunen-Korrin tokokirssista (50% kerroista päästiin paikalle. Harmitti.) ja ESS:n alkeistokoa.

Ja vaikken olekaan ikinä ollut kilpailuhenkinen tai oikeasta kisaamisesta innostuva, on mulla PP:n tulevaisuutta ajatellen paljon haaveita. Jos haaveet ei toteudu, niin se ei maailmaa kovin paljoa hetkauta, mutta kisakuntoon ja täyden kympin suorituksiin tähdäten toki treenataan. Silti en ole aivan varma, mitä ajattelin hakiessani HSKH:n hevitoko-ryhmään. Siellä me nyt kuitenkin ollaan- lupauksena sitoutua treenaamaan tokoa täysipainoisesti, ja luultavasti tosi aloittelijoita niiden hevityyppien seassa. Apua. Onneksi mulla on vielä melkein kaksi viikkoa aikaa muuttaa itseni heviksi.

Perusasentoa alettiin treenaamaan ns. ongenkoukkumenetelmällä. Jalka- ja käsiavulla namin kanssa imuttaen. Nopeasti pentu oppi, mutta alkuun jäi liian taakse. Tilanne ollaan saatu korjattua, ja paikka alkaa olla oikea. Jalka-apu on jäänyt pois, käsiapu ja nami on edelleen käytössä. Seuraava askel on jättää nami pois, sitten häivytän käden pienin askelin. Sivu-käsky täytyy lisätä sitten, kun liike on tarpeeksi varma.

Seuraaminen on melko mukavalla mallilla, ottaen huomioon että treeniä on takana niin vähän. Suoraa seuruupätkää PP tekee jo aika mukavasti, tosin vielä palkkakättä tuijottaen. Seuraava askel on alkaa treenaamaan käännöksiä, pienin askelin.

Noutoa on treenattu ohjatun noudon pikkukapulalla. Aloitettiin hetsaamalla, heittämällä, noutamalla ja superisti lelulla palkkaamalla. Tuo osa tulee oikeastaan ihan luonnostaan, kun lelun hakeminen ja käteen palauttaminen on yksi Paavon ehdottomista lempipuuhista. Kouluttajalta sain mukavaa palautetta, kun hän kehui Paavon olevan niin säpäkkä, että noudon kanssa tuskin tulee mitään ongelmia - tätä osaa on siis turha hinkata tähän hätään enempää. PP on kuulemma muutenkin ikäisekseen loistavalla mallilla kapulan kanssa, tästä on hyvä jatkaa!

Eilen aloitettiin treenaamaan kapulan suuhun ottamista oikealla tekniikalla. Alkuun vaikeuksia tuotti kapulan kädestä ottaminen, sillä PP ei ota edes maailman parhaita herkkua (broilerin kaulaa tai muita raakaluita) kädestä, vaan aina maasta. Maasta ottaessa tekniikka kuitenkin hukkui, ja ipana nappasi kapulasta kiinni siitä mistä sen nopeiten sai. Eli ihan väärästä paikasta. Parin toiston jälkeen kädestä ottaminen sujui jo hyvin, oikealla tekniikalla. Tätä jatketaan, päivittäisiä pieniä treenihetkiä aina sekunnin verran kestoa lisäämällä.

Luoksetulossa löytyy treenihetkellä mieletöntä vauhtia, joskin odottaminen / paikkakäsky on todella vaiheessa. Paikka-sanan PP kyllä ymmärtää (esim ovesta kulkiessa malttaa odottaa muutaman sekunnin), mutta tätä täytyy jaksaa harjoitella paljon ja kärsivällisesti.

Jääviä ollaan treenattu vasta todella vähän, mutta ohjelmistossa ovat. Maahanmeno on yksi Paavon lempi'tempuista', ja normaalisti meneekin maahan todella nopeasti. Ongelmana on se, että pompahtaa takaisin kuin vieteri. Olen saanut lisättyä kestoa niin, että tipautan namin etutassujen väliin ilman että itse liikun.

Seisominen onnistuu tällä hetkellä ns. näyttelyseisomisena (namikäsi ylhäällä ja vapaa seisotus näyttelyasennossa), mutta jäävänä on vielä kovinkovin kaukana.

Tokoa tukevina temppuina ollaan aloiteltu kosketusalustaa, jalkojen välistä pujottelua, vadin ympäri pyörimistä, oikea/vasen-ohjausta, ihmisen ympäri kulkemista ja kahden lelun leikkiä. Lähitulevaisuuden ohjelmassa on peruuttamista, kiertämistä, käsikosketusta ja kierimistä.

Tällä hetkellä meidän isoin juttu on kuitenkin tauot. Paavo tekee ja keskittyy mahtavasti, mutta taukojen aikana "pelkkä oleminen" on mahdoton tehtävä. Haukunko? Ulisenko? Riehunko? Pienen koiran päässä tuntuu risteilevän monia kysymyksiä. Toistaiseksi ne rauhalliset tauot on vietetty vettä juoden / kontaktista tai maassa olemisesta palkaten / sylissä uikuttaen.

Joten hyvät harrastajaystävät, auttakaa?! Miten te olette saaneet rakkaat hepuliheikkinne oppimaan, että odottaminen on kivaa? Että odottaminen tarkoittaa ainoastaan sitä, että kohta tehdään taas täysillä?