16 viikkoa ja sunnuntaiaksaa

Pikku-P:n 16-viikkoispainoksi punnittiin tasan viisi kiloa. Plussaa edellisviikosta 200g. Pikkuipana tuntuu olevan sutjakassa ja hyvässä kunnossa, joten ruokailuja jatketaan samaan vanhaan malliin.

Sannin paino on edelleen 11.6 kiloa. Alkuvuodesta painoa on koitettu pudottaa aktiivisesti, ja tulosta on tullut jonkin verran. Tarkemmin sanottuna puolisen kiloa. Nyt paino tuntuu jämähtäneen tuohon nykyiseen, on jumittanut suht samoissa luvuissa pidemmän aikaa. Ei se lihavalta tunnu, eikä lihavalta näytäkään, mutta aavistuksen liian paksu rasvakerros kylkien päällä vielä on. Ruokamäärä on neidin omasta mielestä aina ihan liian pieni (mitä muuta voi jenkiltä odottaa), mutta vähän sitä pitäisi näköjään vielä pienentää. Vähän lähemmäs yhtätoista kiloa pitäisi päästä, mutta melko lähellä ihannepainoa Sanni tuntuu olevan. Yritetään vielä mallata ruokamäärää sopivammaksi ja pidetään peukkuja.

Juhannusruuan tuoksua.

Tämän illan aksatreeniongelma ratkesi sillä, että kaksi muuta koirakkoa eivät päässet paikalle. Jarkko lähti mukaan vuoroaan odottavan koiran koiravahdiksi, joten pakattiin molemmat koirat autoon ja käytiin tekemässä pienet treenipätkät.

Edellinen treenaaja oli jättänyt esille hyppytekniikkatreenipätkän, joten Sannin treenit koostuivat pitkälti hyppimisestä. Tosi hienosti Sanni osasi ajoittaa hyppynsä - meno näytti vaivattomalta ja askel  sujuvalta. Hyppyjä viisi kappaletta, rimat 20 sentissä. Hyppytekniikkaan liittyen multa löytyykin agilitypapereista hyvä artikkeli, jonka opit pitää ottaa aktiivisempaan käyttöön.

Lisäksi tehtiin muutama toisto pussia ja puomia. Palkkasin perinteiseen tapaan Natural Menuilla, mutta paikasta paikkaan siirtymisessä oli apuna vetolelu. Tänään ainakin toimi loistavasti, ei ylikuumumista havaittavissa, joten otan käyttöön myös seuraavalla treenikerralla.

Paavo puolestaan pääsi tekemään muutamia pätkiä siivekkeiden välistä juoksemista ja takaakiertoa. Lisäksi Paavo tutustui ensimmäistä kertaa pussiin - Jarkko piti Paavoa odottamassa pussin sisäänmenopäässä, mie pidin pussia auki ja kutsuin pennun luokse, ja sinnehän se juoksi ilman epäilyksen häivääkään. Lopuksi vielä paukuttelin keinua muutaman kerran ja palkkasin jokaisesta paukahduksesta. Vähän se korvat luimussa kuunteli, mutta häntä heiluen touhusi menemään. Reipas pieni aksakoiran alku!

Treenipohdintaa

Koirille on varattu tunnin verran omatoimitreeniaikaa Sporttikselta sunnuntai-iltaisin, treeniaika jaetaan kahden muun koirakon kanssa. Olen vähän kahden vaiheilla, miten tuon treeniajan jaan. Olen kerran käynyt yhdessä molempien kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. Paavo ei osaa vielä odottaa hiljaa häkissä kun treenaan Sannin kanssa, Sanni puolestaan ei ole itsekseen hiljaa odottamisen taitoa ikinä oppinutkaan. My bad. Nyt sitten pyörittelen kahden vaiheilla - käytänkö molempia vuoroviikoin, vai ottaako toinen koirista koko vuoron itselleen? Tässä vaiheessa olen kallistumassa Paavon puolelle, jotta saadaan aksahallista varmasti mukava paikka ja agilityn alkeet hyvälle alulle. Lopullinen päätös on vielä tekemättä. HSKH:n jäsenmaksun olen maksanut, joten Ojangon kentillekin meillä on olemassa vapaatreenimahdollisuus - sen mahdollisuuden ajattelin ottaa käyttöön Sannin kanssa, jotta voidaan käydä tekemässä lyhyempiä treenipätkiä vaikka pari kertaa viikossa.

Eilen kävin tekemässä pikkutreenin molempien koirien kanssa, kun Jarkko lähti mukaan autossa odottavaksi koiravahdiksi. Aluksi otin Sannin kanssa muutaman pienen ratapätkän - vauhtia, helpohkoja ohjauksia ja putken oikeaan päähän menemistä. Sanni malttoi odottaa lähdöissä loistavasti ja teki juuri niin kuin ohjasin. Mutta kuumui taas ihan järjettömiin mittakaavoihin. Kulkeminen paikasta a paikkaan b oli käytännössä pelkkää pomppimista ja hihasta näykkimistä. En oikein tiedä, mihin suuntaan lähtisin Sannin agilityatreenejä viemään. Sannin kanssahan mulla ei ole minkään sortin kisahaaveita olemassa, vaan harrastetaan ihan vain omaksi iloksemme. Mutta miten ja mihin osaisin vetää sen rajan, että myös koiralla on oikeasti mukavaa ilman ylikiehumista? Tällä hetkellä Sanni kestää vain muutaman toiston ennen taukoa. Treeniaika tuntuu menevän käytännössä taukoillessa ja koiran rauhoittamisessa oikeaan vireeseen.

Paavo pääsi ensimmäistä kertaa tekemään "oikeaa" putkea. Laitoin putken ihan lyhyeksi, sitten lelun avulla putkeen ja toisessa päässä palkaksi lelulla leikkimistä. Siivekkeetkin Paavo tapasi ensimmäistä kertaa, kun lelun kanssa mentiin siivekkeiden välistä & tehtiin pientä takaakiertotreeniä. Mutta ehkä tärkeimpänä asiana oli tällä kerralla hallin ääniin totutteleminen, toisten koirien läsnäolo ja toisten treenien seuraaaminen.

Paavon kanssa jatketaan pienenpienin askelin. Sosiaalistetaan ja totutellaan uusiin asioihin kaikessa rauhassa. Agility Right From The Start-opus on taas otettu kirjahyllystä esille, sieltä löytyy paljon Paavolle sopivia pieniä harjoituksia.

(Kuvat tekstin seassa meidän jokapäiväisen lenkkipolun varrelta, Teknobulevardin päässä olevasta metsästä.)

Viikot vierii

Paavon 14-viikkoispaino oli 4,5 kg, nousua 300g.
Eilen punnittinkin jo 15-viikkosta, paino oli taas noussut 300g, kokonaissaldo nyt 4,8kg.

Ruokaa Paavo saa tällä hetkellä aamulla lihaa 50g + päivällä lihaa 50g + iltaruuaksi jonkin sortin ruston tai koulutusnameja tai 70 g lihaa. Lisäksi se syö päivittäin noin 30g Acanan penturaksuja aktivointilelusta ja palkkana lenkillä. Katsotaan, mihin suuntaan paino löhtee nillä kehkeytymään, mutta toistaiseksi vaikuttaa hyvältä. Netistä löytyvän kasvukäyrän mukaan paino menee piirun verran 'oversize'-käyrän alapuolella, toivottavasti siinä myös pysytään.

Korvat on nykyään pystyssä oikeastaan aina. On tipauttanut ne myös sivummalle pään päältä. Hetken ne näyttikin jo liian hyvältä ollakseen totta. Liimaa siis kaivataan, kipeästi. Mysi-siskon Janita-omistaja on luvannut liimata korvat, kunhan sille löydetään aika.

Ja hei, Paavo mahtui mukaan Riitta Jantunen-Korrin pentutokokurssille, elokuun puolivälistä syyskuun alkuun, neljän kerran pompsi. Mahtavaa! En ole tokoliikkeitä vielä oikeastaan opettanut ollenkaan, etten mene heti aluksi metsään. Toko kun on Sannin kanssa pelkkää kotihömppäilyä, ei lainkaan kilpailemaan tähtäävää. Ihana päästä treenaamaan ohjatusti, tavalliselle pentukurssille kun ei ipanan kanssa olla lähdetty. Ennen kurssin alkua pitäisi hakea kirjastosta Tavoitteena täysi kymppi-tokokirja. Paljon olen kuullut opusta kehuttavan, mutta haluan vielä tutustua siihen ennen omaksi ostamista.

13 viikkoa..

..ja pikainen kasvupäivitys. Painoa 4,2 kg (ensimmäisen kerran viidensadan gramman nousu), säkä ehkä 29 senttiä (plussaa yhden sentin verran).

Ruokamäärät on nyt vähän mietityttäneet. Jos ruuan määrä on 8-viikkoisella 10% painosta, niin missä vaiheessa ja millä tahdilla tuo prosenttiosuus alkaa pienentyä? Paavo syö nykyään noin 200 g lihaa päivässä, lisukkeina sitten koulutusruuat ja aktivointipalloon laitettavat raksut.

Mätsärituristina

Käytiin Paavon kanssa sosiaalistumassa Tammiston Mustin ja Mirrin parkkipaikalla pidetyssä mätsärissä viime viikolla. Aloitettiin ihmettely vähän kauempaa - katse koiriin ja namia - istumista ja namia. Kuljettiin jonkin matkan päästä ohi. Katseltiin vähän lähempää. Mentiin hetkeksi kauemmaksi ihmettelemään. Ja taas lähemmäs katsomaan. Ei ainoatakaan haukkua tai ulinaa koko aikana. Ainoa meteli saatiin aikaan lelun kanssa riekkuessa, ja taistelumurina olikin melkoista. Intensiivinen leikki, tiukka ote ja jokaisesta irti-käskystä leuat aukesi kuin taikaiskusta, palkkana kehut ja lisää leikkimstä.  Reipas pikkumuru.

Viime viikon Haltialan reissussa sain napattua muutaman mukavan kuvan. Ensimmäisessä tuulikorva-Paavo, toisessa viime viikon korvien normaaliasento. Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että toinen korva olisi pomppaamassa kokonaan pystyyn. Niillä on selkeästi ihan oma elämänsä.

12 viikkoa ja 3 vuotta!

12-viikkoismitat 3,7kg (+400g) ja ~28 cm (+-0). Seisominen alkaa jo sujumaan piirun verran paremmin, mutta ollaan vielä kaukana hyvästä. Ehkä me vielä opitaan!

12-viikkoispäivän kunniaksi käytiin ensimmäisillä rokotuksilla eläinklinikka Karvakamuissa. Paavo odotti vuoroaan rauhallisesti ruokaa kerjäten. Eläinlääkärin pöydällä kaiken todettiin olevan hyvin, hampaat ja kaikki muu tutkittava katsottiin ilman ongelmia, rokotteet pistettiin niskaan ihan huomaamatta. Paavo sai lääkäriltä ansaitut kehut, ja jatkoi omia touhujaan innosta hihkuen.

Tällä viikolla ollaan juhlistettu 3-vuotiasta neitiä, kun Sannin syntymäpäivä oli tiistaina. Kolme vuotta!? Mihin aika oikein menee? Rakkaan höseltäjän juhlaherkuksi siunaantui kissan märkäruokapurkin jämät, parempaa melkeinsallittua herkkua kun on vaikea maailmasta löytää. Onnenrapsutuksia maailman rakkain lerppukorva!

Pienet kääpiöt

Viime viikolla Paavo pääsi riekkumaan Nopan ja Lukan kanssa..

..ja loppuviikosta Mysin kanssa.

Eilen pentureikkumisvuorossa olivat Paavo, Luka ja Mysi.