TOKOn häiriötreenit..

..ja samalla ensimmäiset tokotreenit ikinä, ja vielä kaupanpäällisiksi Paavon ensimmäiset ohjatut treenit ikinä. Päästiin tänään korkkaamaan monta ensimmäistä, kun käytiin iltapuhteiksi HSKH:n tokotehisryhmän treeneissä.

Mukana oli Paavon lisäksi kaksi jo osaavampaa 2vuotiasta narttua, collie ja porokoira. Teemana häiriöt.

Paavo oli aluksi odotteluvuorossa, aidalla melko kaukana katsomassa mitä tapahtuu. Tätä ollaan treenattu käytännössä ei-ollenkaan, joten vähän hirvitti edessä oleva mahdollinen huutokonsertti. Jätin Paavon dentastickin palasen kimppuun ja lähdin häiriötehtäviin. Kun herkku oli tuhottu, huuto alkoi. Mutta yllättävän vähän aikaa sitä kesti. Sinne se hiljeni huomatessaan, ettei häntä huutaminen tilanteesta pelasta. Sama toistui jokaisella kerralla, ja olin pikkuipanaan oikein tyytyväinen. Pitäisikö sille opettaa odottelupaikaksi vaikka viltti? Häkki kulkee autossa mukana, mutta helpommalla taitaisin viltin kuljettamisessa päästä.

Ensin treenattiin edestakaisin kulkemista, kun ihmiset kulkivat lähellä huudellen, leluja vinguttaen ja heitellen sekä namipusseja rapistellen. Muutaman metrin matkalla pennun huomiota piti kiinnittää aktiivisesti, mutta kun ymmärsi idean, ei ympärillä tapahtuvaan tarvinnut enää kiinnittää huomiota.

Sitten treenattiin luoksepäästävyyttä Namia avulla Paavo pysyi perusasennossa eikä reagoinut rapsuttelijoihin.

Luoksetuloa varten kentälle heitettiin leluja, namipusseja jne. Avustaja piti pentua kiinni, kun itse juoksin häiriöiden läpi samalla pentua kutsuen. Kun avustaja irroitti, Paavo ampaisi luokse mahtavaa vauhtia. Niin se omistaja oli kuin olikin kiinnostavampi, vaikken olisi ihan heti uskonut. Seuraava kierros samalla tavalla, mutta avustaja heitti vielä lelun Paavon nenän edestä. Vähän hiljensi vauhtia lelua haistaakseen, mutta luoksetulokutsu vei voiton. Superkehut ja leikit oli sen jälkeen täysin ansaitut.

Tässä vaiheessa päätin, että Paavo on hommansa hoitanut, joten jäätiin pyörimään häiriönä kentälle ja totuteltiin ympärillä olevaan hälinään - toiset treenasivat luoksetuloja, ja lukuunottamatta yhtä kenttää Ojangon treenikenttä oli täydessä käytössä. Pentu keskittyi hienosti namien syöntiin ja silittelyyn.

Lopuksi vielä koirakot riviin ja perusasentoon (jota Paavolta tosin en edes hakenut, mutta palkkasin vasemmalle puolelle). Treenien vetäjä kävi tekemässä jokaiselle vuorotellen häiriötä - Paavon kohdalla se tarkoitti luokse kutsumista ja namilla houkuttelua. Mutta niin se pysyi oman namin avulla vieressä kuin liimattu eikä edes vilkaissut muualle.

Omassa blogissa kun sen saa vapaasti tehdä, niin eiköhän tässä ole kehujen paikka. Supertaitava pentu, ja odotukset ylittyi ehkä miljoonaan kertaan. Kovasti sitä muutkin paikalla olijat kehuivat, kiitos heille, tuli hyvä mieli. Tästä se lähtee, tokokärpänen löysi tiensä myös meille.