Se hakee keppiä/lelua/mitä tahansa hurjalla draivilla niin pitkään kuin joku heittää. Repii lelua mahdottomalla voimalla niin kauan kuin joku repii kaverina. Jos kukaan ei leiki, PP leikkii itsekseen. Ja hajoittaa mielellään melkeinpä kaiken vastaan tulevan. Leluja heitetään sitä mukaa roskiin kun niitä tuhotaan.
Tuhoaa se myös muuta kuin leluja. Paljon muuta. Jotta vältyttäisiin listojen, täkkien ja tyynyjen, sohvanpäällisten ym rikkomiselta, aamuaktivointeja on alettu maksimoimaan. Toistaiseksi tulos on ollut positiivinen, toivotaan että se pysyy.
Oman vuoron odottaminen tekemättä mitään on hirveää. Hiljaa odottaminen onnistuu tällä hetkellä melkeinpä ainoastaan tekemällä jotain. Tämän hetken lempijuttu on maahanmeno ja leualla maan koskettaminen. (Kesto leukakosketukselle on vielä hakusessa. Nyt se vispaa päätään vieterin lailla.)
Monilta osin se kuitenkin on osoittanut omaavansa jo vähän enemmän kärsivällisyyttä. Paikkamakuut ja -istumiset arjessa on alkaneet sujumaan jo suht kivasti. Malttaa odottaa paikallaan jopa silloin, kun menen kotona nurkan taakse huikkaamaan vapautussanan. Usein pysyy paikallaan, vaikka vierellä tapahtuu kummia. Tähän olen erityisen tyytyväinen - joku saattaa muistaa missä tilanteessa oltiin vielä hetki sitten. Vaikka tämä on vielä lapsen kengissä, niin ollaan silti edistytty.
PP on ollut kaikkea sitä mitä toivottiin, ellei enemmänkin. Se on arjessa helppo koira, syttyy sekunnissa ja jaksaa toistoja. Oppii nopeasti. On huimapäinen ja jos jotain säikähtää, palautuu nopeasti. On itsenäinen, mutta ei liikaa. Toivotaan, että kaikki tämä pysyy kun ikää tulee mittariin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti