- autoillut useamman kerran
- käynyt Mustissa ja Mirrissä
- nuuskuttanut naapurin taaperoa aidan yli
- käynyt Jiin työpaikalla isossa varastohallissa rapsuteltavana
- tutustunut kissoihin rohkeasti, aivan kuin olisi aina ollut kissojen kanssa tekemisissä
- käynyt metsässä ja kallioilla juoksemassa reilun puolen tunnin reissun (isot pojat ei näköjään sylikyytiä kaipaa)
- käynyt pesulla rapakuopassa pyörimisen jälkeen
- haastanut leikkiin niin Sannia kuin kissojakin hurjasti haukkuen
- leikkinyt yksinään pitkiäkin aikoja ihanien lelujen kanssa
- totutellut harjaamiseen, hampaiden katsomiseen ja kynsien tutkimiseen
- harjoitellut yksinoloa minuutin-kahden pätkissä
- lähtenyt mukaan Sannin epävarmuushaukkukonsertteihin
- seurannut ihmisiä kuin hai laivaa (nytkin nukkuu yksin olohuoneessa, kun me muut ollaan makuuhuoneissamme)
- tehnyt tarpeitaan ulos
- pentutreffejä (Kääpiötreffit, treffit lapinkoirapennun kanssa, myös yorkki- ja russeli- ja heeleripennun kanssa ollaan etsimässä sopivaa leikkiaikaa)
- tutustumista agilityhalliin Sannin treenien ajaksi
- minun työpaikan porttien takana käymistä (päiväkodin pihan vilinää ihmettelemässä)
- hihnaan totuttelemista
- luoksetulon opettelemista (broilerin sydämet ja kivipiirat on onneksi sellaista herkkua, ettei ole niiden esiin kaivamisen jälkeen kertaakaan jäänyt tulematta)
- yksinolotreenien jatkamista
- Pilvimarjan kasvattitapaaminen
Paavo on ollut tähän mennessä kaikkea sitä, mitä pennulta toivottiinkin - riepas, rohkea, itsenäinen, leikkisä ja ennen kaikkea ihana. Me ihmiset ollaan jo korviamme myöten ihastuneita, mutta myös karvakaverit lämpenee tulokkalle hyvää vauhtia.
3 kommenttia:
Eipä siskokaan ole paljoa sylikyytejä kaipaillut lenkillä ollessa. Tuntuu porhaltavan maailman tappiin asti, ellei sitä nosta väkisin syliin hetkeksi taittamaan matkaa.
Voi kauhistus, miten paljon Paavo on jo puuhannut, vaikka se on ollut teillä vasta vähän aikaa. Mehän jäädään ihan jälkeen! :D (mun kauhuskenaario pentutreffejä ajatellen on se, että muut pennut on jotain tokovalioita ja me ei saada edes Noppaa kiinni)
Susu - melkoisia menijöitä tuntuvat olevan. Meilläkin joutui syliin välillä, mutta hetken sai aina odotella, että rauhoittui ja pääsi jatkamaan matkaa jalan.
Saimi, voi kuule, ei huolta! :D Energiaryöppyjä on purettu milloin mitenkin, mutta kyllä tuo pikkutohelo on kaukana tottelevaisesta pennusta ;) Haukkua paukuttaa btw jakuvasti, kun yrittää komentaa vuorotellen jokaista. Miten sen saa loppumaan?!
Lähetä kommentti