Lisää lihaa

Mustin ja Mirrin pakastealtaasta lähti tänään mukaan ruokavarastoille täydennystä. Ruuan raakaosa koostuu meillä melko pitkälle Maukas-pakasteista.

Tänään hain sikanauta-jauhelihaa, kalkkunan jauhelihaa, sian selkää ja broilerin kauloja.

Broilerin kauloja ei olekaan ollut raakana tarjolla koskaan, kuivattuina ovat niitä saaneet joskus aikaa sitten maistella. Reaktiot olivatkin melko vaihtelevia. Toivoin hartaasti, että tässä olisi kissoille se herkku, minkä syömisessä ei ole ongelmia. Toisin kävi, kuten arvata saattoi. Kissojen raakaruokinta on meillä toistaiseksi ollut melkoinen mahdottomuus, kun ravinnosta ei saada tarpeeksi monipuolista raakaruokkimalla.

Siirin tekniikka oli perinteinen hotkimisyritys, mutta eihän se kaulan kanssa onnistunutkaan. Siiri paini herkkunsa kanssa piitkään ja hartaasti. Jopa murahti, kun joku tuli liian lähelle. Never before. Oli ilmeisesti syömishankaluudestaan huolimatta suurinta herkkua. Siiri on ahneudestaan huolimatta hankala ruokittava. Kaikki maistuu, mutta hotkijalle ei kaikkea uskalla tarjota. Broiskun sydämet ja kivipiirat esimerkiksi menee pureskelematta alas - sydän syrjällään saa katsoa syömistä, ettei tukehdu isoihin lihaklöntteihin - hetken päästä oksennus. Lihojen pieneksi pilkkomistakin on koitettu - ahmii ja taas oksentaa. Turvallisimmat vaihtoehdot on siis perinteiset jauhetut lihat, kun niiden hotkimisesta ei ole suuria vaikeuksia koitunut.

Vilman(kin) kohdalla ongelma oli sama, kuin niin monesti aiemmin. Kiinnostaa hetken, mutta luovuttaa herkutteluilon jollekin muulle (tässäkin tapauksessa Sannille) ilomielin. Vilma osaa syödä rauhassa ja nautiskellen, mutta valitsee ruokansa tarkasti. Kalkkunan jauheliha ja broilerin siivet jauhettuina maistuvat ilman mutinoita. Muiden lihojen ja kalojen kanssa on vähän niin ja näin. Ilmeisesti maistuvuus on viiksien asennosta kiinni, sen verran päiväkohtaista se on. Välillä Vilma viettää puoli tuntia itsekseen ruokakipollaan - istuu ja hipaisee ruokaa tassulla, nuolee tassun putipuhtaaksi, hipaisee, nuolee.. Ihmekään, jos aikaa kuluu.

- Pitäkää ruokanne. Tuolta kopan reunalta Sanni lopulta sai luvan käydä herkun hakemassa.-

Sanni rouskutti broiskunkaulansa suurella ruokahalulla (ja nopeudella), mikä ei myöskään yllättänyt. Sanni on tähän asti ruokittu 50/50-mallilla, mutta harkinnassa on jo pidempään ollut pelkkä raa'an antaminen. Jospa Paavon kotiutumisen myötä Sanninkin ruokailut saataisiin käännettyä kokonaan raa'an puolelle. Paavo on tähän asti temmeltänyt raakaruuan voimalla, ja sillä aiotaan jatkaa.

Muuten viikonloppua on vietetty nauttien rauhallisista aamuista (lienevät nimittäin melko kaukaisia haaveita lähitulevaisuudessa), pitkistä lenkeistä (viimeinkin Sanni on lenkkikunnossa, ja aurinkokin on sen kunniaksi paistanut täydeltä terältä) ja rauhallisen mukavasta olosta.

Ja onnistuinhan mie löytämään lihanhakureissulta Paavolle vesikipon - ihana hempeän vaaleansisinen kuppi, jota pennun ei pitäisi ihan helpolla saada kipattua kumoon (pohjassa liukuesteet, ja painoakin mukavasti).