Lääkettä ties millaista

Niin meillä sitten kummiskin edellisen Felina-reissun jälkeen päädyttiin siihen tulokseen, että lääkitys giardiaa varten otetaan käyttöön. Vaikkei testi sitä näyttänytkään, eläinlääkäri epäili, että giardia se kummiskin olisi, mikä Vilmuskaa kiusaa.

Lääkettä on monenlaista - maitohappobakteerivalmistetta nimeltä Probiocin, Trikozolia antibioottina, ja lisäksi vielä Axiluria. Oikea tehopakkaus lääkitystä, ja totta tosiaan sääliksi tahtoo käydä, kun lääkitsemistä täytyy päivän mittaan useamman kerran harjoittaa. Lääkekuurit on aloitettu nyt viisi päivää sitten, eli aletaan oleen jo melkolailla puolivälissä. Probiocinilla jatketaan sitten vielä pillereiden lopettamisen jälkeenkin, mutta tuon kanssa homma ole kovin tuskaista ollutkaan.

Koitettiin alkuun Easypillin kanssa saada tabletteja alas, mutta ensimmäisen "vahingon" jälkeen ei toivoakaan - edes pelkkä Easypill ilman tablettia ei kelvannut. Toisena vaihtoehtona murskattu tabletti ruuan sekaan - ruoka jäi syömättä. Eläinlääkärin opastuksen mukaan sitten toimittiin - kisua poskista kiinni, suu sormella auki, ja tabletti pukataan kurkkuun, jolloin se tulee nielaistua ihan automaatiisesti. Kurjan oloista touhua, mutta kestää vain pari sekuntia, eikä neiti (omista alkuajatuksista huolimatta) tunnu sitä panevan pahakseen. Saman tien jatketaan samaa sylivauva-kehruukone-meininkiä. Onneksi tosiaan enää muutaman päivän ajan, ja sitten voidaan taas palata normaaliin arkirytmiin.

Felinasta ollaan kyllä tykätty kovasti. Melkein nurkan takana kotoa katsottuna (vaikka neitiä matkaaminen ei vaivaakaan, vaan mielummin on yksi ihan ehdottomista suosikkipuuhista), osaavaa henkilökuntaa ja ystävällinen vastaanotto asiaan kuin asiaan. Hyvä valinta siis, mielellään suositellaan kyllä paikkaa jokaiselle pienelle karvakaverille!

Iso urakka on edelleen edessä kodin puunaamisen ja putsaamisen suhteen. Tänään on siis kuurin puoliväli menossa, ja on aika laittaa kloriitti toimintaan. Mattoja, pyyhkeitä ja peittoja on pesty pitkin viikkoa. Tänään edessä kylppärin puunaus, hiekkalaatikon kuuraus (Ja samalla hiekkamerkin vaihtaminen siihen paljon kehuttuun Öko plussaan. Hyviä tuloksia odotellaan saataviksi sormet ristissä :)), lattian ja kaiken muunkin tehopesu. Edelleen pientä päänvaivaa tuovat olohuoneen ison maton pesu (kemiallisen pesun hinta menee samoille linjoille uuden maton oston kanssa) sekä sohvan putsaaminen. Eiköhän me jotain keksitä, niin päästään tästä yhdellä kerralla.

Muuten neiti kasvaa ja voi hyvin. Painoa on tullut hyvin lisää - kuukauden takaisesesta 1,5 kilosta ollaan nyt päästy kahteen kiloon saakka. Perustarkastuksessa kaikki hyvin. Kovasti typsy sai eläinlääkäriltä kehuja reippaasta olemuksestaan ja hienossa kunnossa olevasta turkistaan.

Ainoa ongelmanpoikanen tuntuu nyt olevan neidin nirsoilu. Tähänkin liittyen eläinlääkäri giardiaa epäili, ja toivotaan, että hoidon jälkeen ruoka alkaa taas maistumaan entiseen tapaan. Ongelmaksi kuitenkin vaikuttaisi muodostuneen mielummin se nirsous, entä ruokahalun puute. Aiemmin neiti söi melkein mitä tahansa eteen tuotiin. Nyt näytää kuitenkin huolestuttavasti siltä, ettei oikein mitään kelpuuteta.

Raksut maistuvat kyllä. Samoin yhden kauppareissun ei-niin-hyvän-märkäruokavalikoiman tuloksena ostettu Whiskasin härkää kastikkeella (mmm-sarjasta), jota neiti tuntuu rakastavan. Sitä syödään, muuta märkää ei. Ollaan koitettu ettei anneta muuta, mutta sitten ollaan syömättä. Royal Caninin penturuoka ei ilmeisesti voisi vähempää kiinnostaa - pelkkä haistaminen riittää, sitten kuppi saa jäädä ihan oman onnensa nojaan. Sama reaktio monen muunkin kohdalla. Täytynee vain testailla erilaisia, tällä hetkellä tarjolla olleista kun ainoana hyväksi havaittuna on tosiaan tuo Whiskasin aikuisille kissoille tarkoitettu pussukka.

Aiempaan viitaten - Vilma tosiaan tuntuu rakastavan kaikkea matkaamista, oli suunta sitten minne ja millä tahansa. Kun koppa nostetaan nurkasta sängylle, ja sanotaan että nyt lähdetään, Vilma syöksyy kyytiin vauhdilla.

Nukkuakin kopassa on hyvä - tuttu ja turvallinen paikka muitten touhutessa lattianrajassa.

Päämäärään päästyä kopasta tullaan innolla pois, uutta ja ihmeellistä tutkimaan. Tuossa ehkä viikko takaperin Vilma pääsi ensimmäistä kertaa oikealle kyläilyreissulle. Suuntana oli iskän mummola, jonne huristeltiin autolla. Sylissä neiti ihmetteli maisemia ja menoja, ja siihen sitten nukahtikin auton mukavaan hurinaan. Uusia ihmisiä ei ole vielä hoksattu alkaa pelkäämään, vaan reippaasti touhutaan jokaisen kyläilijän läsnäollessa. Hienosti on pentue siellä ihan ensimmäisessä kodissa tottunut ääniin ja ihmisiin, mikäs sen helpompaa meille pysyvän kodin tarjoajille :)

Ilon aiheita

Ulostenäyte vietiin Felinaan tutkittavaksi - giardiaa ei näytteestä löytynyt. Seuraavaksi purkki matkasi Saksaan, jossa tutkittiin tavallisimmat suolistobakteerit - mitään ei löytynyt. Hyvä näin! Vilman vatsa onkin alkanut voimaan piirun (tai ehkä jopa kahden) verran paremmin. Edelleen vatsa on osittain löysällä, mutta suunta on jo parempi. Ilmeisesti neidillä vain on herkkä vatsa, joka vaatii ehkä tietynlaista ruokavaliota. Ollaan ensi viikolla menossa käymään Felinassa näyttäytymässä, niin kuulostellaan samalla, jos eläinlääkäri neuvoisi oikeissa ruokavalinnoissa vähän tarkemmin.

Touhua ja ihmettelyä riittää, joskin ihmisväen mielikuvitus ei saa olla liian rajattua - kaikkea pitää touhuta ja koko ajan, muuten tulee tylsää. Ulkoilut on ihan ykkösjuttuna listalla. Ulkona rampataan meillä tiheään tahtiin, joskin ilman Vilmuskaa useamman kerran päivässä. Neiti on pääasiallisesti oppinut hienosti ymmärtämään, että jos ovelta nostetaan pois ja sanotaan ei, se tarkoittaa, että on jäätävä kiltisti istumaan ja katsomaan, kun muut menevät. Täällä ollaan oikein ylpeitä opin perille menosta :) Kun valjaat otetaan esiin, neiti tulee vähän kyyristellen viereen - valjaat saa kyllä laittaa päälle, kun se tarkoittaa ulos pääsyä, mutta ei se valjaiden pään läpi puikauttaminen ihan kamalan kivaa ole edelleenkään. Kun valjaat on saatu puikautettua paikalleen, ei niiden olemassaoloa enää edes huomata. Pitää päästä nopsaa ulos touhuamaan, eikä sieltä sitten sisälle tultais, vaikka miten pitkään on saatu ihmetellä.

Iloisia ollaan myös naksutinkoulutuksen tuloksista! Naksuttelu on aloitettu jonkin aikaa sitten. Nyt ollaan istumisen opettelussa jo hyvällä mallilla - istu-sanan merkitys on pikkuhiljaa sisäistetty, ja neiti tuntuu nauttivan naksutinpuuhasta oikein urakalla. Kuin myös tämä toinen osapuoli. Pienellä vaivalla isoja iloja!

Kuva ei ihan parasta mahdollista laatua ole, eikä neitikään ihan itsensä näköinen. Mutta katsokaan, näin hienosti jo osaan pyydettäessä istua!

Sunnuntaifiiliksissä

Meillä on tänään vietetty sunnuntaipäivää, eilen kun ei ehtinyt. Ollaan luettu sunnuntain Hesaria - yhdessä, kuinkas muutenkaan. Syöty rauhassa aamupalaa - mysli ja maito ois ollu NIIN herkkua, mutta kun ei mitään saa vaikka kuinka nätisti viereen tulee istumaan. Ulkoilemaan lähdettiin kakkoskodin pihalle, ja reviiriä laajennettiin ehkä 20 metriä aiempaa pidemmälle. Näkemistä ja kokemista on niin kamalan paljon tuolla tutullakin pläntillä, ettei malta liikkua yhtään sen kauemmaksi vielä.

Eiliset ulkoilut käytiin suorittamassa ykköskodin pihalla. Ja vaikka siellä ollaan oleiltu jo useampaan otteeseen, nyt vasta löytyi se oikea aarre - korkea rakennelma, jonne voi kiivetä ties miten nopeaa!

Katsokaas vaikka, oon näin korkealla!

Kisuneiti voi oikein hyvin - syömiset ja leikkimiset sujuvat vallan mainiosti, ja ulkoisestikin näytetään oikein hyvinvoivalta. Ainoa muutos on se, että vatsassa ei kaikki nyt taidakaan olla ihan niinkuin pitää. Kaasuja tuntuu olevan, ja haju on mitä melkoisin, ja välillä on vatsa melko löysällä. Lääkäristä on haettu purkki ulosteen keräämistä varten, ja muutaman päivän päästä saadaan viedä se tutkittavaksi. Toivotaan, ettei mistään ihmeellisestä ole kyse, vaan kaikki on kummiskin ihan kunnossa, ja selvitään vähällä. Peukkuja, jookos? :)

Kissakuvahaaste 119 : 10 minuuttia

Mekin tullaan nyt mukaan tänne kissakuvahaasteiden maailmaan, kun noita kuvia kumminkin räpsitään pitkin päiviä :)

Tänään ollaan leikitty uuden laatikon kanssa, vaan kun se neiti on niin nopea, ettei kuvia tahdo ehtiä ottamaan. Vai onkohan se sittenkin kamera, joka ei ehdi mukaan? Enkä mie suinkaan liian hidas.

Kilisevälle kovalle pallollekin keksittiin viimein mielekästä käyttöä (muuten se on ollu aika tylsä..), kun se eksyi pahvilaatikkoon. Ja ihmettelemistä riitti. Miten tuon muka saa tuolta pois?

Vaikka miten jyrsin, niin ei se taida tulla tuolta ulos.

Menen sitten laatikkoon koko tyttö.

Täältä on hyvä leikkiä iskän kanssa. Melkein reiästä näenkin, missä se käsi heiluu.

Tänne olikin ihan kiva käpertyä rauhassa olemaan. Pallokin edelleen turvallisesti laatikon sisäpuolella :)

Ensimmäinen kuukausi takana

Tänään pikkuneiti on ilostuttanut meidän eloa kokonaiset neljä viikkoa. Kurkataan muutamat kuvat ensimmäisen kuukausipäivän kunniaksi :)

Matkalla uuteen kotiin. Ensimmäisen automatkan kauhuista on onneksi jo selvitty, eikä koppa ole ollenkaan kamala paikka oleskella. Muutamat metromatkat on taitettu oikein onnistuneesti, kävelyllä kopasta on hirmuisen mielenkiintoista kurkkia maailman menoa. Autoiltu ollaan vasta kerran tuon ihan ensimmäisen jälkeen. Eikä se kivaa ollut vieläkään.


Vilma oli vielä ihan pikkiriikkinen kun ensimmäisiä päiväunia nukuttiin. Sohvatyynykin oli jättimäinen nukkuma-alusta.


Jokaisesta narusta ja nauhasta on ollut heti ensimmäisestä päivästä alkaen suurta iloa.


Ensimmäinen ulkoilu omalla pihalla. Kaikki oli vielä melko pelottavaa, ja tuulta oli hyvä mennä piiloon pihan kaikkien kasvien alle.


Pahvilaatikko jätettiin kisuneidin iloksi, ja kivahan tuolla on temmeltää.


Kiipeilypuussa on kiva hyppiä, ja pallot on ihan ykkösjuttu! Jostain syystä raapiminen ei itsessään ole ollenkaan vielä löytynyt ykkösjuttujen listalle, eikä kissanminttupallo tuossa vasemmalla ole Vilmaa jaksanut kiinnostaa.


Pesuhetki kakkoskodisa.


Nyt kun ulos on päästy melkeinpä joka päivä, pelättävä on muuttunut enimmäkseen tutkittavaksi. Ulko-ovella ollaan istumassa aina, kun joku on siitä jonnekin liikkumassa. Sitten joskus kun on seuraavan kodin aika, täytyy katsoa pihapiiri myös kisun ulkoiluttamisen kannalta mukavaksi. Ja se lasitettu parveke voisi olla aika kova sana.

Kurjat napit

Eilinen ei ollutkaan se maailman tavallisin päivä pikku piipertäjälle. Päivän ulkoilu numero kaksi sujui jo huomattavasti kivuttomammin, tutkailtiin pihaa ja ympäristöä mielenkiinnolla tuulesta niin välittämättä. Kunnes pikkupojat juoksivat ohi tuulispäinä, ja tuli kamala hätä. Häntä ja selkä pörhöllä niinkin pelottavaa asiaa ihmeteltiin, mutta ihmetys meni ohi syliin ja turvalliseen sisätilaan päästessä. Ulkoilun lopuksi käytiin tekemässä kunnon shampoopesut. Aluksi vastustelu oli melkomoista, mutta jämäkkä ote niskasta sai neidin kiltisti asettumaan lavuaariin, ja nyt meillä onkin kotona puhtoisa pieni pallero.

Mutta herkkupussi unohtui pöydälle meidän hetkeksi kääntäessä selkämme, ja siitä se hetkittäinen ilo neidille oli auennut - nappi-pussi odotti meitä lattialla auki raavittuna, sisältö osittain neitokaisen mahassa. Herkkuretki ei kuitenkaan päätynyt kovinkaan kivalla tavalla - ensin huomattiin vatsan olevan kuin pallo, sitten hiekkalaatikko joutuikin kovaan käyttöön ripulin takia. Vettä tyttö joi ja joi ja joi, loppua ei meinannut tulla ollenkaan. Oksentamisen (piilopaikkoja löytyi monia, kun Vilma pelokkaana juoksi paikasta toiseen oksennuksien välillä) jälkeen piti jo soittaa päivystykseen ohjeita kyselemään. Lupa tuli tarkkailla tilannetta, ja vaivan jatkuessa tuoda tyttö näytille. Vähän meinasi jo huolettaa neitokaisen vointi, mutta onneksi selvittiin vain säikäyksellä. Pian pimpula oli jo oma vanha itsensä - leikki-iloa ja virtaa löytyi vaikka muille jakaa.

Herkkunapit löytyvät nyt roskiksesta. Ehkä ne kaupan hyllyt seuraavaa kertaa varten antavat tarjolle jotain oikeasti kissalle sopivaa. Toista kertaa ei osteta herkkunappeja vain sen vuoksi, että ne on kissoille tarkoitettu, vaan luetaan takaosan tekstit huolella. Maidot ja suolat saa jäädä pusseihin - etsitään meille jotain oikeasti terveellistä herkkua.

Paljon ensimmäisiä.

Pian kaksi viikkoa eloa uudessa kodissa takana päin. Vilma on oikea vipeltäjä. Kun unilta herätään, on vauhtia enemmän kuin tarpeiksi asti. Suunnattomia loikkia sängyltä sohvalle, seinien kautta tietokoneen päälle, ja taas takaisin.

Koti numero kaksi on myös päästy testaamaan, ja ainakin ensialkuun sopeutuminen taas tuntui sujuvan saumattomasti. Matka kopassa ei ollut pelottavaa, kantajan kävellessä maisemat kiinnostivat kovasti, metrossa oli tarpeeksi rauhallista olla ja ihmetellä.

Myös ensimmäiset pesut suoritettuna - joskin pikaversiona. Lavuaariin laitettiin tassujen alle pyyhe, toinen pesijä piti niskasta kiinni toisen käsisuihkulla suihkuttaessa. Reipas tyttö! Pesijälle itselleen taisi olla pahempi kokemus :) Saa nähdä, oliko tämä vain ensimmäisen kerran onnistuminen. Toinen pesu odottaa lähipäivinä, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan - shampoo ja kunnon kuuraus tiedossa.

Myös kynsien leikkausta ollaan opeteltu - kisuneidin nukkuessa homma sujuu melko vaivatta. Ja leikkaukselle onkin ollut tarvetta, kynnet tuntuvat pienokaisella olevan melko pitkät. Täysin hereillä ollessa leikkaaminen olisi tarkoitus tästä lähtien suorittaa. Tottuisi tyttö siihenkin puuhaan näin heti ensi alkuun.

Ulkoilemassa käytiin tänään toista kertaa. Tuuli tuntuu olevan kamalan pelottava - korvat luimussa neitokainen puhallusta ihmettelee. Tarkoituksena olisi nyt ottaa ulkoilut päivittäiseen rutiiniin. Samalla valjaat voisivat tulla tutuiksi, muutenkin kuin puruleluna :) Viitisen minuuttia tänään ulkoilmaa ja maailman menoa ihmeteltiin. Vauva-askelin tässäkin asiassa eteenpäin.

Vielä on edessä paljon ensimmäisiä, joista melko pian vastassa eläinlääkärillä käynti, ja ensimmäiset rokotukset. Felina onneksi löytyy melkein nurkan takaa, ja ainakin nettikeskustelujen perusteella oikein hyvä paikka pikkuneidin asioida.